Therapeia-yhteisö ja Suomen Psykoanalyyttinen Yhdistys järjestivät yhteistyössä seminaarin aiheesta Ilman muistia ja halua. Meitä oli paikalla yhteensä 30-40 kummankin yhdistyksen jäseniä.
Tilaisuus alkoi perjantaina 24.4.2026 kirjallisuudentutkija Paavo Mannisen esityksellä Becketistä ja Bionin O:sta. Esitys oli kiinnostava ja herätti itsessäni monenlaisia ajatuksia. O on vaikea käsite. Käsitteen yhdistäminen Becketiin avasi sitä minulle. Aloinkin miettiä voisiko Bionin O aueta minulle paremmin lukemalla Becketiä. Becketin tapa antaa ajatusten vaeltaa esimerkiksi kirjassa Malone Dies herättää kokemuksen lopullisen vastauksen, totuuden, etsimisestä sitä silti löytämättä. Itse etsiminen on kuitenkin merkityksellistä.
Lauantain 25.4.2026 aloitimme kokoontumalla suurryhmään. Minulla on joitakin kokemuksia suurryhmästä EPF:n ja IPA:n kongresseista, mutta tämä oli uutta. Vetäjinä toimivat TM, koulutuspsykoanalyytikko Esko Klemelä ja professori emeritus Kari Kurkela. Minua yllätti, miten helppoa keskustelu ryhmässä oli. Yllättyneitä olivat vetäjätkin, jotka arvelivat, että pinnan alla olisi jännitteitä. Onko niin, että ristiriidat näiden kahden yhdistyksen välillä olisivat kuitenkin pääosin takanapäin? Kuta paremmin opimme tuntemaan toisiamme ja kuta tutummiksi kasvot toisen yhdistyksen jäsenistä tulevat, sitä vähemmän miellämme heidät barbaareiksi (muinaiskreikan sana barbaros = muukalainen, ei-kreikkalainen). Kurkela käytti tätä ilmaisua. Päädyimme suuryhmässä myös siihen, että itse asiassa työmme edellyttää myös muistia ja halua. Ilman sitä se ei johda mihinkään. Samalla meillä on kuitenkin oltava valmius negatiiviseen kyvykkyyteen.
Suurryhmän jälkeen Esko Klemelä kertoi, miten Bionin ajattelu näyttäytyy kliinisessä työssämme. Luento oli antoisa ja asiantunteva. Klemelä on vuosikymmenten ajan tutkinut Bionin ajattelua ja kirjoittanut siitä sekä kirjan että artikkeleita. Esityksestä keskusteltiin pienryhmissä. Keskustelu therapeialaisten kollegoitten kanssa oli helppoa, antoisaa ja mieltä rikastuttavaa. Samalla saatoimme havaita eroja, joita on vaikea sanoittaa, jotka paremminkin tuntuvat. Erilaisuus ei liene haitallista, vaan rikastuttaa meitä ja selkeyttää omaa ajatteluamme ja identiteettiämme.
Lyhyessä palautekeskustelussa saatoimme todeta päivien onnistuneen hyvin ja päätimme jatkaa yhteistyötä Therapeia-yhteisön ja SPY:n välillä. Me molemmat edustamme Suomessa psykoanalyysia, joka on joutunut maamme sosiaali- ja terveydenhuollossa marginaaliin. Siksi on tärkeää yhdessä puolustaa psykoanalyysin asemaa. Se on edelleen varteenotettava hoitomuoto monissa mielenterveyden ongelmissa.
Päätimme siis jatkaa yhteistyötä ja ryhtyä vähitellen suunnittelemaan seuraavaa tilaisuutta, jossa aiheena voisi ehkä olla seksuaalisuus.
Kirjoittaja: Anneli Larmo, LKT; psykiatrian erikoislääkäri, koulutusanalyytikko (IPA)