Viimeisten psykoanalyyttikko-opintojen jälkeen ajatus siitä, että pian voi kävellä keväisen Rooman katuja, tuntui virkistävältä. Kun matkan ajankohta oli varmistunut, laitoimme viestiä kansainväliseen psykoanalyytikkokandidaattiryhmään ajatuksella, että voisimme Rooman matkallamme tavata paikallista kollegaa ja kuulla häneltä jotain psykoanalyysista Italiassa. Toiveeseemme vastasi Roomassa toimiva psykoanalyytikko Salvatore Giannone.
Odottavissa tunnelmissa otimme taksin Rooman lähetystöalueelle osoitteeseen via Panama 48, jossa sijaitsee kaksi psykoanalyyttista koulutusinstituuttia. Hetkisen odoteltuamme paikalle harppoi vilkkaasti puhuva ja elehtivä sisilialainen mies. Hän johdatteli meidät psykoanalyyttisen yhdistyksen arvokkuutta henkiviin tiloihin. Erikoisuutena tilankäytössä oli kahden koulutusinstituutin verrattain sopuisa rinnakkaiselo.
Salvatore esitteli insituutit kotoisasti nimillä Rooma I ja II. Suomeksi nimet olisivat Roomalainen psykoanalyysikeskus ja Rooman psykoanalyyttinen keskus. Salvatore itse kuuluu Rooma I:een, joka on instituuteista suurempi. Rooma II on perinteisempi pitäytyen pitkälti traditionaalisessa psykoanalyysissa. Salvatore kertoi oman koulutusyhteisönsä olevan lähellä brittiläistä psykoanalyysia ja objektisuhdeteoreettista viitekehystä. Hän oli opiskellut psykoterapeutiksi Tavistock-klinikassa Lontoossa.
Meille esiteltiin molempien koulutusyhteisöjen sihteerit, joiden varassa olivat mm. tilavarauksista huolehtiminen. Koulutustilat olivat kahden instituutin yhteisiä ja niiden käyttämisessä oli vuoroviikkosysteemi. Laput ovissa kertoivat varauksista. Molemmilla instituuteilla oli omat konsultaatiohuoneet. Vaikutuksen tekivät mittavat kirjastot ja seminaaritilat. Pääsimme kurkistamaan myös psykoanalyyttisen yhdistyksen presidentin huoneeseen. Meille esiteltiin edellisten ja jo edesmenneiden presidenttien valokuvat.
Italian psykoanalyyttisellä yhdistyksellä on kandidaatteja 282. Luku tuntuu suurelta, mutta suhteutettuna Italian väkilukuun, joka on kymmenkertainen Suomeen nähden, ei ero kandidaattien määrässä enää ole merkityksellinen. Varsinaisia jäseniä Italian psykoanalyyttisessä yhdistyksessä on 947. Italiassa on kaikkiaan 13 psykoanalyyttista koulutusintituuttia.
Lounaalla jaoimme kokemuksia opiskelusta ja valmistumisprotokollasta. Opiskelussamme oli paljon samankaltaisuutta seminaarien, työnohjauksien, koulutushoitojen ja oman hoidon suhteen. Käytännössä myös koulutuksien kustannukset olivat samaa luokkaa. Mutta valmistumisprotokolla on Italiassa huomattavasti pidempi. Jäseneksi voi hakea kerran vuodessa ja yhdistys haastattelee ja seuraa kandidaattia kaikkiaan yhdeksän kuukauden ajan. Suomalaisittain aika tuntuu pitkältä ja oma valmistumisprotokolla verraten inhimilliseltä ja joustavalta.
Kiitokseksi esittelystä ja yhteisestä lounaasta annoimme Salvatorelle englanninkielisen Muumipappa ja meri -kirjan. Kerroimme, että Muumitarinoita, myös kyseinen kirja, on tulkittu psykoanalyyttisesta viitekehyksestä.
Kohtaaminen italialaisen kollegan kanssa antoi meille mielenkiintoisen näkökulman paitsi vieraaseen kulttuuriin myös yhteiseen psykoanalyyttiseen arkeen. Vilkkaan keskustelun jälkeen Salvatore jatkoi työpäiväänsä ja me jatkoimme tutustumista Roomaan.
Kirjoittajat Piia Rantakokko ja Niina Rita opiskelivat samalla SPY:n psykoanalyytikkokoulutuskurssilla 33