Kansikuva: René Magritte, The Breast (1961)
Brysselissä on talo. Brysselissä on tietenkin monia taloja, mutta minulle ne ovat kuin sadattuhannet muutkin talot – taloja suljetuin silmin ja suljetuin siksi, etten ole saanut silmiäni auki niille. Mutta yhdellä taloista on katse. Se on EPF:n (European Psychoanalytical Federation) talo Rue Gérard 35:ssä.
EPF järjestää joka vuosi psykoanalyytikkokandidaateille seminaarikokonaisuuden. Tänä vuonna se pidettiin 19.–22.2.2026. Psykoanalyytikkokandidaatti Ninni Rehnberg aiemmalta kurssilta houkutteli minua lähtemään mukaan. Vaikka minua ei aina ole kovin helppo houkutella ja vaikkei seminaarin teema ”How to Become an Analyst? How to Become a Colleague?” herättänyt minussa heti erityistä kiinnostusta, annoin silti itseni tulla houkutelluksi lähtemään mukaan. Siitä olen kiitollinen. Menen jopa niin pitkälle, että suosittelen kaikille psykoanalyytikkokandidaateille seminaariin osallistumista.
Meille noin 60 osallistujalle eri puolilta Eurooppaa järjestettiin tervetulotilaisuus torstai-iltana ja seminaarit alkoivat perjantaina kaikille yhteisellä tapauksella. Aloitus ei olisi voinut olla parempi. Tapaus sekä alkoi että kehystettiin Masaccion freskolla The Expulsion from the Garden of Eden vuodelta 1425. Se ei ole ainoastaan hyvin kaunis ja tunteikas, vaan se ikään kuin sulautui tapauskuvaukseen tavalla, joka teki siitä jotakin vielä enemmän ja jätti minuun pysyvän vaikutuksen.
Tämän jälkeen meidät jaettiin pienryhmiin, joissa kussakin oli noin kymmenen kandidaattia ja yksi koulutusanalyytikko. Keskustelu oli vapaata ja kehittyi ryhmädynaamiseksi kokonaisuudeksi. Olimme tuntemattomilla vesillä. Keskustelussa käsiteltiin myös konkreettisia aiheita, kuten millaista on olla kandidaatti omassa yhdistyksessä. Olimme pieniryhmissä perjantai-iltapäivän ajan ja koko lauantain. Lauantai-iltana olimme yhteisellä illallisella ravintolassa ja sunnuntaina jatkoimme seminaaria isossa ryhmässä, jolloin esiteltiin pienryhmien töitä ja keskusteltiin kokonaisuudesta yhdessä. Kaikki oli erittäin hyvin järjestettyä ja meistä pidettiin hyvää huolta alusta loppuun.
”Minussa oli kuin uusi huone!”
Vasta kun olet ollut osana jotakin, tiedät mitä se oli. Siis vasta maanantaina, jälleen omalla vastaanotollani, huomasin että jokin minussa tuntui erilaiselta. Jokin oli syventynyt ja laajentunut. Minussa oli kuin uusi huone! Mietin, mitä tämä voisi merkitä. Sitten tajusin, että tuleva psykoanalyytikon identiteettini asettui minuun uudella tavalla.
Jäin myöhemmin pohtimaan, miten näin saattoi tapahtua. Tuntuu siltä, että kun ihmiset, joilla on riittävän erilaiset näkökulmat – kuten eri mailla, kulttuureilla ja kielillä on – kokoontuvat yhteisen aiheen äärelle, nuo näkökulmat alkavat avata uusia pintoja. Pinnat syntyvät ikään kuin samanlaisuuden ja erilaisuuden välisestä jännitteestä. Syntyy jotakin kolmatta. Aivan kuten silloin, kun astuu ulos Paratiisista.
Brysselissä on talo. Talo, josta voi syntyä uusia huoneita – ja huoneista uusia taloja. Kun vain avaa silmänsä ja astuu ulos. Ja sitten sisään. Se on EPF:n talo Rue Gérard 35:ssä.
Kirjoittaja: psykologi, psykoanalyytikkokandidaatti Sofia Nyberg, SPY kurssi 34