Viimeistään siinä vaiheessa, kun Air Chinan matkustajakone otti Varsovasta suunnan Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin, ymmärsin seikkailun alkaneen. Lähes vuorokauden mittainen matka Etelä-Kiinaan, Nanchangiin, vei toisenlaiseen kulttuuriin ja tuntemattomaan.
Lasten ja nuorten kaksi vuotta kestävän psykoterapiakoulutuksen China-Finland Psychoanalytic Child and Adolescent Psychothterapy Institute – Based on Continuous Training -ohjelman toinen koulutusjakso oli käynnistymässä 9.2.2026. Ohjelman ovat kehittäneet ja käynnistäneet yhdessä paikallisen yhteistyötahon kanssa kouluttajapsykoterapeutit Sami Kivikkokangas ja Antto Luhtavaara. Ohjelma koostuu puolen vuoden välein toteutuvasta intensiiviviikosta ja niiden välillä toteutuvista työnohjauksista.
Omat aiheeni olivat tällä kerralla adoptoitujen lasten psykoterapia ja toisena ruumiillinen vuorovaikutus nuorten ja aikuisten psykoterapiassa. Kiinassa kotimaan adoptiot ovat yleisiä. Ruumiillisuus aiheena herätti kysymyksiä ja osallistujat kertoivat, että aihe oli psykoterapian opetuskontekstissa heille uusi. Opetuksessa kiinalaiset toivoivat aktiivista vastavuoroisuutta, ryhmätöitä ja heidän toiveidensa myötä näyttelimme fiktiivisiä tapauksia sekä syvennyimme rooliharjoitusten kautta potilastapauksiin.
Päivä- ja iltaopetus sekä päivittäiset, yhteensä kolmen tunnin ryhmätyönohjaukset kuuluvat ohjelmaan. Koulutuslastenpsykoterapeutti Kaisa-Maria Leskinen ja minä opetamme joka toisella intensiiviviikolla. Me neljä yksistään edustamme seitsemää suomalaista psykoterapiayhteisöä. Eri opetustraditioista nostimme psykoterapiaprosessin kannalta keskeisiä elementtejä.
Kiinalaiset opiskelijat ovat eri tavoin kytkeytynneet psykoterapiatyöhön. Osa on valmiita psykoterapeutteja, osa esimerkiksi kokeneita psykiatristen sairaaloiden tai sosiaalityöntekijöiden kanssa työskenteleviä psykologeja ja osa vasta suuntaamassa psykoterapeuteiksi. Opiskelijoiden aktiivisuus, elämänvoima, terävät kysymykset ja lahjakkuus tekivät vaikutuksen. Ryhmätyönohjauksiin laaditut 25 -sivuiset case-raportit olivat tinkimättömästi laadittuja kuvauksia.
Työskentely tulkkien kanssa vaikuttaa erityisesti materiaalien määrän tarkkaan suunnitteluun ja ilmaisun selkeyden korostamiseen väärinymmärrysten välttämiseksi. Omassa opetuksessani työskentelin psykoanalyyttisen yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti Yang Lihuan kanssa. Toinen ohjelman tulkeista on IPA:n Shanghain koulutuohjelman kandidaatti MD Wu Chunyan (Amy), joka tuo kiinnostavan yhteyden saman taustayhteisön äärellä olemisesta.
Merkittävä kokemus oli meidän opettajien yhteistyö ja keskinäinen kannattelu. Stressi ja paineet olivat tavanomaista korkeammalla tasolla ja samaan aikaan oleminen yhteistyötahon ja opiskelijoiden palautteista riippuvaisena. Kannattelu kesti läpi paineiden. Paluumatkalla ahtaissa olosuhteissa lepääminen ja uni lentokoneessa onnistuivat nojaamalla kaverin selkään. Tarvitsemme kanssasäätelyä ja toistemme tukea. Mietin miten paljon ihmisissä on voimaa edetä toivottuun suuntaan, kun teemme yhdessä. Yhteiset tavoitteet, joihin voi heittäytyä täysillä tietämättä, mihin se johtaa, ja luottaa siihen, ettei putoa verkon läpi, vievät pidemmälle kuin yksin yltäisi.
Kansainvälinen yhteistyö Kiinaan tarjoaa näkymän rikkaaseen ja monitahoiseen kulttuuriin, erilaisiin elämäntapoihin ja oppimiskokemuksiin, jotka ravistelevat omaan, tuttuun tapaan tottunutta. Saimme tuntumaa karaoke-laulamiseen loppujuhlassa ja välitön harjoittelun tarve tuli selkeänä esiin ennen seuraavaa matkaa.
Vieraavaraisuus ja paikallisten tuki luovat kehyksen työn mahdollistumiselle ja myös onnistumiselle. Kiitollisuuteen on aihetta moneen suuntaan.
Kirjoittaja: Niina Rita, psykoanalyytikkokandidaatti, Suomen Psykoanalyyttinen Yhdistys, kurssi 33