Tunsin itseni varhaiseksi löytöretkeilijäksi lähtiessäni matkalle kohti Singaporea – tai virallisemmin, kohti Singaporen tasavaltaa – joka vasta kunnolla piirtyi minun todellisuuteeni viime helmikuussa, kun minulla oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä vieraaksi Singaporessa asuville sukulaisilleni, ”expateille” niin kuin muualta muuttaneita kutsutaan, ja tutustua tähän kaukaiseen maahan. Singapore on pieni saarivaltio Kaakkois-Aasiassa ja samalla yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista: sen pääsaarella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä. Yli kolme neljäsosaa väestöstä on kiinalaisia, malaijeja on noin viisitoista prosenttia ja intialaisia noin kahdeksan prosenttia väestöstä. Singapore sijaitsee n. 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen. Noin puolet Singaporen pinta-alasta on viheralueita, viisi prosenttia on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Jo ennen lähtöäni panin merkille, että eniten mielessäni alkoivat elää fantasiat kaukaisen maan erikoisista eläimistä ja kiehtovasta luonnosta.
Luonnon lisäksi Singaporessa kiehtoi monikulttuurisuus. Virallisia kieliäkin on neljä; mandariininkiina, englanti, malaiji ja tamili. Tutustuttuani eläintarhaan, jossa eläimet saivat vaeltaa melko vapaasti ja olivat turvallisesti ihmeteltävissä, kasvitieteelliseen puutarhaan, orkideapuistoon ja erilaisiin kaupunginosiin mieleeni putkahti myös kysymys: löytyyköhän Singaporesta sellaisiakin harvinaisuuksia kuin psykoanalyytikkoja? Ja löytyihän sieltä! Sain tutustua löytöretkelläni yhdeksän vuotta Singaporessa asuneeseen, alun perin brasilialaiseen Rebecca Versolatoon. Bongasin Rebeccan Instagramista, jossa hän on ammatillisesti aktiivinen.
Sovimme Rebeccan kanssa tapaamisen kahvilaan. Rebecca on helposti lähestyttävä, iloinen ja eläväinen, ja hän kertoi, että hänen vaaleahko ulkomuotonsa on peräisin liettualaiselta isoisältä. Rebeccalla on oma vastaanotto, jossa hän tekee psykoanalyysia ja pariterapiaa ja työskentelee myös teini-ikäisten kanssa. Rebecca kertoo opiskelleensa psykoanalyytikoksi Brasiliassa, ja muuttaneensa Singaporeen melko pian valmistumisensa jälkeen perheensä kanssa.
Singaporessa toimii psykoanalyyttinen yhdistys, jossa Rebeccakin oli maahan tullessaan aktiivisena paljon mukana. Yhdistys on kuitenkin pieni ja vielä aloitteleva, ja maailmanlaajuisen koronapandemian myötä yhdistyksen voima on hiipunut. Ihmiset ovat alkaneet etääntyä enemmän omille vastaanotoilleen, Rebecca kertoo. Psykoanalyytikot ovat tällä hetkellä laskettavissa kahden käden sormilla, ja kertoessaan olevansa psykoanalyytikko Rebecca saa usein vastaukseksi ihmettelyjä. Vaikka Singapore onkin aikoinaan ollut Iso-Britannian siirtomaa, ei psykoanalyyttinen ajattelu ole rantautunut sinne. Rebecca painottaa, että Singaporessa kuten muissakin Aasian maissa on vielä paljon tekemistä mielenterveyden asioiden edistämiseksi. Aasiassa mielenterveyden ongelmat ovat edelleen monissa paikoissa tabuja, joista ei voi puhua. Singapore ottaa kuitenkin muualta tulevat hyvin lämpimästi ja anteliaasti vastaan, vaikkakin virallisesti asukkaaksi voi olla hankalaa päästä. Esimerkiksi asuntoa, joka koskettaa maata, ei saa ostaa, ellei ole maan kansalainen.
Rebecca on itse kansainvälisesti aktiivinen ja asunut monessa maassa, ja hän puhuu useita kieliä. Rebecca kertoo opiskelleensa pandemian aikana Tavistock-klinikan tarjoamaa koulutusta pariterapiasta. Hänelle läheisiä oppi-isiä ovat Sigmund Freud, Jacques Lacan, Sándor Ferenczi ja Donald W. Winnicott, ja hieman vieraampia nimiä kuten Lew Aron, Steve Mitchell ja Joyce Slochower. Rebecca on erikoistunut psykoanalyyttisessa koulutuksessaan Brasiliassa puolitoista vuotta kleinilaisessa opiskeluryhmässä lapsiin ja perheisiin. Brasiliassa psykoanalyyttinen koulutus pitää sisällään 3 1⁄2 vuotta yhteisiä opintoja, jonka jälkeen on valinnaisia erikoistumisopintoja 1 1⁄2 vuotta.
Kysyessäni miten Rebecca tällä hetkellä työskentelee, hän kertoo, että psykoanalyysi, mitä hän tekee, ei yleensä ole sellaista, joka tapahtuisi monena päivänä viikossa, vaan usein harvemmin, mutta hoidot saattavat olla kuitenkin pitkiä, esim. 6-7 vuotta. Singaporessa psykoanalyysia tehtäessä Rebecca ajattelee erityisen piirteen olevan sen, että koska Singapore on niin monikulttuurinen, täytyy psykoanalyytikon olla eri tavalla tietoinen aina siitä kontekstista ja kulttuurista, mistä kukin hänen luokseen tuleva ihminen tulee. Ihmisillä on esimerkiksi hyvin monenlaisia uskonnollisia taustoja, jotka vaikuttavat heidän kehitykseensä ja ajatteluunsa. Tämä on toisaalta myös Singaporen rikkaus, ja Rebecca kertoo nauraen oppineensa ihmisistä valtavasti asuessaan Singaporessa!
Rebecca on myös aktiivinen osallistuja ja kutsuttu puhuja kansainvälisissä IPA:n kongresseissa, esimerkiksi Sydneyssä 2024. Hän on ollut useasti puhumassa myös IARPP:n (kansainvälisen relationaalisen psykoanalyysin ja psykoterapian yhdistyksen) kongresseissa esimerkiksi Tel Avivissa ja Kaliforniassa.
Keskustelutuokio Rebeccan kanssa on täynnä kuplivaa energiaa, ja huomaan ajattelevani, että Singapore on onnekas saatuaan aktiivisen ja innokkaan psykoanalyysin edustajan omakseen. Toivotan hänet tervetulleeksi myös Suomeen, jos hän sattuisi kulkemaan tälle puolen maapalloa.
Milla Tamminen, psykologi, psykoanalyytikko IPA