Psykoanalyysi voisi lievittää sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten
polarisoituneisuutta, kirjoittaa psykoanalyytikko Joachim von Weissenberg.
Alkuperäisteksti on ilmestynyt, Ny Tid -lehden kesänumerossa 16.6.2023. Tekstin on
suomentanut psykoanalyytikko Maria-Liisa Hannula.
Kulttuurisota riehuu eri rintamilla ja perustavanlaatuiset mielipide-eroavaisuudet siitä, mikä
ihmiselle on oikein ja soveliasta, näyttäytyy niin alueellisilla kuin globaaleillakin areenoilla.
Kulttuurisodan henkeä voi nähdä yhä voimakkaammissa vastakkainasetteluissa liberaalien
ja konservatiivisten näkökulmien välillä, mitä mm. Jarkko Tontti on kuvaillut (ks. esim. HS
8.1.2023). Tontti kirjoittaa, kuinka kulttuurisodan kaksi suuntausta itse asiassa muistuttavat
toisiaan, ja hän peräänkuuluttaa maltillisempaa ja harkitumpaa poliittista diskurssia. Hänen
viimeisin kirjansa, Tarkoituksista ja keinoista, käsittelee tätä teemaa.
Näkyvin areena kulttuurisodalle on USA:n kahtiajakautumisessa liberaalien demokraattien
ja konservatiivisten republikaanien välillä. Käsite ”kulttuurisota” amerikkalalaisessa
politiikassa esiteltiin sosiologi James Hunterin kirjan Culture Wars: The Struggle to Define
America (1991) myötä. Kulttuurisodan juurisyihin kuuluvat mm. rasismi, konservatiivinen
uskonnollisuus, seksismi ja erityisesti suuryritysvalta ja korruptio. Mm. USA:ssa suurilla
yrityksillä, mahtavine lobbausorganisaatioineen, on suuri poliittinen vaikutus maan
kaksipuoluejärjestelmään (corpotocracy). Tämä rapauttaa demokratiaa, ja on
ymmärrettävää, että syntyy vastavoima kansalaisyhteiskunnan romuttamista vastaan.
Yhdysvalloista on peräisin myös kulttuurisodan älyllinen manifesti, ennen kaikkea
intersektionaalisen feminismin muodossa aktivistiliikkeenä, joka on suunnattu etusijassa
rakenteellista rasismia ja seksismiä vastaan. Me Too -liike, samoin kuin LGBTQ2SIA+ –
oikeuksien (Lesbian, Gay, Bisexual, Transgener, Trans-sexual, Queer and Questioning
Two Spirit, Intersex, Asexual, Plus people) ympärille syntynyt aktivismi on saanut
voimakkaan jalansijan liberaalien joukossa.
Konservatiivinen ajattelu on julistanut taistelun esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksien
puolesta ”hbtq-propagandaksi”. Eri mediat ovat raportoineet mm. väkivaltateoista pride
osallistujia kohtaan ja Moskovan kirjasto on saanut luettelon palkittujen gay-kirjailijoiden
kirjoittamia kirjoja, jotka on poistettava. Ei ole vaikeaa löytää konservatiivisen suuntauksen
tekemiä historiallisia virheitä. Esimerkkejä on monia, kuten kirkon historiallinen sorto
liittyen seksuaalisuuteen ja naisiin, rasismi, heikommassa asemassa olevien ihmisten
alistaminen ja hyväksikäyttö. Luettelo voisi olla paljon pidempi. Konservatiivinen ajattelu
on perinteisesti tuominnut homoseksuaalisuuden sairaudeksi tai synniksi. Tämä
vähemmistöjen sortaminen on aiheuttanut paljon kärsimystä.
Ongelmallinen moralisointi
Liberaalin ajattelun parissa erotetaan biologinen sukupuoli ja kulttuurinen / sosiaalinen
sukupuolinäkökulma. Keskeistä tämän näkökulman mukaan on oma kokemus sukupuoli-
identiteetistä – joka englannin kielessä nimetään sanalla gender. Tämä näkemys eroaa
konservatiivisesta painottamalla monimuotoista ja ei-binääristä – ja rakentuu pitkälle
yksilön tunteiden mukaan.
Liberaalin suuntauksen käyttämä käsite ihmisoikeuksien puolustaminen on kuitenkin usein
ongelmallinen. Kuka ei haluaisi tukea ja taistella ihmisoikeuksien puolesta? Ongelma on
siinä, että henkilö, joka vastustaa oman ryhmänsä ihmisoikeuksien määritelmän
puolustamista, on riskissä tulla leimatuksi moraalittomaksi.
Nämä kaksi ideologiaa vaikuttavat lukkiutuneen omiin suljettuihin ihmis- ja
sukupuolikäsityksiinsä ja sotaisassa kamppailussaan ne usein vaikuttavat ei kovinkaan
kiinnostuneilta totuudesta tai toisen ymmärtämisestä. Kulttuurisodan ensisijaisina aseina
ovat mustavalkoiset asenteet ja vihollisleirin demonisointi. Tyypillistä kummallekin
suuntaukselle on käyttää moralisointia, koska molemmat leirit katsovat seisovansa sen
puolella, mikä on oikein ja soveliasta. Kun oma ryhmä pysyy korkeampien arvojen
edustajana, yritetään moralisoida ja vaikuttaa toiseen omantunnon kautta.
Yksipuoliset sukupuoli- ja seksuaalisuusnäkemykset
Kulttuurisodan suuntauksilla voisi kuvata olevan hieman yksiulotteinen näkökulma
sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, ja molemmista ajattelutavoista puuttuu
kokonaisvaltaisempi ja syvällisempi näkemys seksuaalisuuden suhteesta siihen, mitä on
olla ihminen. Konservatiivisen suuntauksen yksiulotteinen näkemys, jossa biologinen,
sosiaalinen ja psykologinen aspekti nähdään kuuluvan yhteen ja samaan
heteronormatiiviseen, binääriseen todellisuuteen, on usein konfliktissa ihmisen
tiedostamattoman tunne-elämän kanssa. Liberaali suuntaus ei vaikuta sietävän
näkökantaansa vastaan asettumisia, mikä näkyy esimerkiksi Keskustapuolueen ja
Kokoomuksen kieltämisenä osallistumasta virallisena yhteistyökumppanina Helsingin
Pride-viikon tapahtumiin. Syynä kieltoon lienee puolueiden eduskunnassa jakaantunut
äänestäminen translaista.
Kuinka tämän ylimitoitetun, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevan kulttuurisodan
voisi lieventää? Yhden mahdollisen ratkaisun voisimme löytää lääketieteellisestä,
psykologisesta tieteenalasta, joka on tehnyt syvää ja pitkään jatkunutta tutkimusta ihmisen
tietoisesta ja ennen kaikkea tiedostamattomasta seksuaalisuudesta: psykoanalyysi.
Psykoanalyysin parissa ihmisen seksuaalisuus nähdään moniulotteisena:
- Tiedostamaton, monimuotoinen seksuaalisuus, joka näkyy erityisesti nuoruusvuosina
samoin kuin tunne-elämässämme, unissamme ja esimerkiksi luovuudessamme.
Monimuotoisen seksuaalisuuden näkemykseen sisältyy käsitys, että ihminen on
syntyessään biseksuaali ja että monimuotoinen seksuaalisuus jatkaa tiedostamattomassa
tunne-elämässämme elämämme läpi. Monimuotoinen seksuaalisuus näkyy erityisesti
nuoruusiässä, kun nuori etsii sekä kokonaisidentiteettiään että seksuaalista taipumustaan
ja seksuaalista identiteettiään.
- Tietoinen kokonaisidentiteetti, kehityksellinen näkökulma. Psykoanalyyttisen teorian
mukaan voidaan nähdä kaksi kehityslinjaa. Ensimmäinen koskee binäärisyyttä
(genitaalisuutta) persoonallisuutta integroivana tekijänä ja psyykkisten ongelmien
vastavoimana (esim. neuroosit, syyllisyyden tunteet). Toinen kehityslinja on oman,
ensisijaisesti tiedostamattoman, monimuotoisen viettielämän suurempi hyväksyminen,
minkä tarkoitusperät ovat monet (ks. seuraava kohta).
- Vastavuoroinen suhde monimuotoisen ja binäärin välillä. Psykoanalyyttisen
kehityspsykologian mukaan seksuaalisuus on sekä binääristä (rajattu, ei-monimuotoinen)
että ei-binääristä (rajaton, monimuotoinen). Kehityksen tavoite on, että binäärinen taso
integroi ja ympäröi monimuotoisen tason – kokonaisuudeksi. Tämä näkyy esimerkiksi
kehityksellisessä päämäärässä yhdistää rakkaus seksuaalisuuden kanssa, samassa
parisuhteessa. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden määritelmän osalta kulttuuri, jossa elämme, vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka mm. miehisyys ja naiseus määritellään,
ahdasmielisesti vai avarakatseisesti.
Mutta monia vaikeita kysymyksiä ihmisen seksuaalisuutta koskien on edelleen vailla
vastausta. Jotta me yhdessä voisimme löytää suuremman selkeyden näiden usein
monimutkaisten kysymysten parissa, meidän pitäisi, vastoin päivän usein jyrkkää ja
moralisoivaa keskusteluilmapiiriä, tulla avoimemmiksi ja suvaitsevaisemmiksi. Tämän
hetken asenneilmaston polarisoituminen on korvannut usein vaivalloisemman totuuden
etsinnän. Rauhallisemmassa ja arvostavammassa keskusteluilmapiirissä voitaisiin
tarkastella näitä ilmiöitä asiallisemmin. Seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevat kysymykset
herättävät yleensä voimakkaita tunteita, mutta me saamme yhdessä tehdä työtä
rakentavan, vastavuoroisen ymmärryksen saavuttamiseksi.
Joachim von Weissenberg