Psykoanalyytikko (IPA) Avgi Saketopoulou New Yorkista vieraili Suomessa 6. – 8.11.2025 Integratiivisen psykoterapian yhdistyksen (IPY) ja Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen (SPY) kutsumana. Hän koulutti kahden päivän ajan teemalla Thinking and Working with Gender and Sexuality Now: Psychotherapeutic Reflctions.
Alkujaan relationaalisesti kouluttautunut Saketopoulou johdatti esityksissään Jean Laplanchen ajatteluun enigmasta, vanhemman / hoitajan tiedostamattomasti välittyvästä seksuaalisesta, muodottomasta aineksesta, jonka psyykkiseen muotoon kääntämistä ja käännösten purkua teemme läpi elämämme, näin omaa egoamme ja minuuttamme jatkuvasti muovaten. Punaisena lankana päivissä kulki ajatus, että kykymme työskennellä seksuaalisen ja sukupuolen yksilöllisyyden parissa liittyy omaan sisäiseen liikkumatilaamme näissä käännöksissä – etenkin kun potilaan seksuaalisuus tai sukupuoli hämmentää tai järkyttää meitä.
Saketopouloun keskeinen vahvuus tuntui olevan hahmottaa poliittisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden merkitystä siinä, mihin väistämättä vaikutamme ja pystymme vaikuttamaan kliinikoina. Pysäyttävästi hän tässä yhteydessä kysyi, milloin ja millaisessa maailmassa esimerkiksi translapsi voi tuntea olevansa tervetullut ja haluttu – kenties huolestuneen arvioinnin kohteena olemisen sijaan. Hän toi esiin myös psykoanalyysin ulkopuolisten vaikutteiden, esim. rotua, sukupuolta ja luokkaa koskevan sosiaalitieteellisen tiedon, tarvetta teorian ja käytännön uudistamisessa. Hyvääkin tarkoittavat pyrkimykset vastaanotolla, teorian luomisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa voivat olla vahingollisia, kuten myös osallistumattomuus. Rakentavasta osallisuudesta ja uskalluksesta oli esillä psykoanalyytikko Eija Revon kolme vuotta sitten työstämä SPY:n anteeksipyyntö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelusta psykoanalyysin parissa.
Esiintyjän keskeinen viesti tuntui edelliseen liittyen olevan analyytikon omien motiivien kirjon huomaaminen, koska edellä mainittu omien käännösten purkautuminen voi olla analyytikkoa pelottava ja ahdistava tila, jolta on suojauduttava – kenties rajoittamalla potilasta, johon oma hämmennys ja syy siihen on projektiivisesti karkoitettu, tai sellaista ajattelua ja hoitokäytäntöä tukemalla, jossa kliinikko voi piiloutua muutokselta ja sisäiseltä liikkeeltä itsessään. Limit consent -termillä Saketopoulou avasi sitä, miten analyysi voi johtaa merkittäviin psyykkisiin muodonmuutoksiin, jos analyytikko itse voi antautua omaan muutokseensa, antaa tilaa säätelemättömälle elämysmaailmalle (overwhelm) sekä itsessään että potilaassa, yrittämättä lukita sitä refleksinomaisen rauhoittelun, vaillinaisen teorian tai nopean tulkinnan piiriin. Paradoksaalisesti tämä on kullekin osapuolelle ”suostumista” prosessiin, jonka lopullista muotoa ei voi tietää.
Saketopoulou on itse queer psykoanalyytikko ja osasi siksikin tuoda näkyviin sekä rohkeudella että myötätunnolla niitä ammattikuntamme sekä sokeita kohtia, joita emme näe, että kirkkaita kohtia, joihin katsoessamme emme näe mitään muuta. Esimerkiksi trauman olemassaolo on sellainen ”bright spot”, johon transihmisten kohdalla herkästi takerrutaan, jolloin huomio siirtyy esimerkiksi sukupuolen luovuudesta ja innovaatiosta, siitä miten potilas pyrkii tekemään elämästään elettävää ja elävämpää. Yhteiskunnan normeista, opitun teorian mukaisesta seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta sekä kliinikon oman enigman käännöksistä poikkeavat potilaat, mutta myös kliinikot, ovat vastaanottohuoneissa ja terapia-alan yhteisöissä näistä syvästi kärsineet, usein hiljaa itsekseen. Koulutuksen toisen päivän loppupuolella kuultiinkin koskettavia yleisön puheenvuoroja, koettiin tuntuvaa hiljaisuutta ja jaettiin surua näistä kokemuksista. Saketopoulou näki ja teki tilaa sille, joka monessa meistä on pitkään kaivannut tervetulleena vastaanottamista.
Kim Storlund
psykologi, psykoterapeutti, psykoanalyytikkokandidaatti