Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen Kesäkoulu järjestettiin 15.-16.8.2025 Tieteiden talolla (https://www.tieteidentalo.fi/fi) Helsingissä. Kesäkoulun aamut alkoivat kaikille yhteisillä esityksillä, jonka jälkeen molemmin puolin lounasta meillä osallistujilla oli mahdollisuus valita kahdesta eri esityksestä mieleinen. Kaikkiin esityksiin kuului olennaisena osana puolen tunnin keskustelu aiheeseen liittyen.
Psykoanalyytikko Raimo Niemistö aloitti Kesäkoulun kertomalla psykoanalyysin historiasta ja keskeisistä käsitteistä. Tämän jälkeen psykoanalyytikko Pepita Hänninen kertoi transferenssista psykoterapiatyössä ja psykoanalyytikko Pauliina Stjernvall reverie -käsitteestä. Ymmärsin reverien olevan psykoanalyytikon uneksuntaa, mielikuvia ja aistimuksia, jotka syntyvät suhteessa potilaan piilotajuntaan. Reverie on kuitenkin aina myös psykoanalyytikon omaan mieleen ja piilotajuntaan liittyvää, joten tulkintojen kanssa tulee olla varovainen. Stjernvall esitteli myös psykoanalyytikko Fred Buschin näkemyksen, että psykoanalyysissa potilaan piilotajunta näyttäytyy psykoanalyytikolle ensin somaattisina tuntemuksia ja tunteina, sitten mielikuvina ja lopulta ajatuksina.
Ensimmäisen koulutuspäivän päätti Anna Collanderin esitys otsikolla ”Kateus, halu ja rakkaus – Tarinoita sormusten herroista” ja psykoanalyytikko Milla Tammisen nuorten itsetuhoisuutta käsittelevä esitys, jossa Tamminen kuvasi nuorten puhuvan teoillaan silloin, kun sietämättömien tunnekokemusten käsittelyyn ei ole sanoja. Jäin pohtimaan ajatusta tuhoavuudesta yrityksenä vapautua jostain häiritsevästä ja siten pyrkiä saavuttamaan rauha.
Toinen koulutuspäivä alkoi psykoanalyytikko Joachim von Weissenbergin esityksellä, joka tarkasteli eksplisiittisen itsen ja implisiittisen itsen suhdetta tosi itseen ja valheellisen itseen. Weissenberg kuvasi, miten implisiittisessä itsessä olevan representoitumattoman muotoutuessa myös tosi itse voi vahvistua. Weissenbergin mielenkiintoisen esityksen jälkeen psykoanalyytikko Päivi Remahl käsitteli valheellisen itseyden kohtaloita ja kohtaamista psykoanalyysissa. Remahl avasi esityksessään, kuinka valheellisen itsen tunnistaminen ja tosi itsen kadoksissa olemisen ymmärtäminen voi olla tuskallista ja aiheuttaa psyykkisen olon hetkellisen huonontumisen. Remahlin mukaan tosi itsen tutkimisessa ja vahvistamisessa potilaan regressio ja riippuvuus psykoanalyytikosta on usein tärkeä vaihe, jossa psykoanalyytikko tarjoaa potilaalle turvallista läsnäoloa tulkintojen sijaan, jotta potilas voi syventää kokemustaan olemassaolostaan. Weissenbergin ja Remahlin esitykset täydensivät hyvin toisiaan ja antoivat paljon ymmärrystä aiheeseen.
Samaan aikaan Remahlin esityksen kanssa psykoanalyytikko Niina Rita tarkasteli omassa esityksessään kateutta psykoanalyyttisestä näkökulmasta Tuhkimo-tarinassa.
Kesäkoulun viimeisenä esitysparina olivat psykoanalyytikko Kaisa-Maria Leskisen esitys Pekka Töpöhännän kadehdittavasta kyvystä olla oma itsensä ja psykoanalyytikko Maria-Liisa Hannulan esitys omnipotenssista yksin jääneen yrityksenä selviytyä. Hannula käytti esityksessään otteita Tirlittan -kirjasta. Hannula kertoi omnipotenssin rakentavasta merkityksestä lapsen eri kehitysvaiheissa ja omnipotenssista irrottautumisesta lapsen saadessa riittävän hyvää hoivaa. Hannula kuvasi esityksessään koskettavasti sitä, miten hoivaa vaille jääneet lapset turvautuvat usein omnipotenssiin, koska yksin jääminen ja itsensä pieneksi kokeminen on lapselle liian tuskallista.
Kaikki esitykset olivat mielenkiintoisia ja antoisia sekä keskustelut esitysten jälkeen hedelmällisiä, mikä kertoo osaltaan Kesäkoulun avoimesta ja rennosta tunnelmasta. Monissa keskusteluissa aiheen käsittely laajeni myös yhteiskunnalliseen pohdintaan ja osoitti näin psykoanalyyttisen ajattelun mahdollisuuksista myös kliinisen työn ulkopuolella. Osallistuin itse tapahtumaan ensimmäistä kertaa, mutta en varmasti viimeistä kertaa.
Heikki Törmi, psykologi, psykoanalyytikkokandidaatti