Avner Bergstein on israelilainen koulutuspsykoanalyytikko, joka työskentelee psykoanalyytikkona niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin kanssa. Hän on kirjoittanut ja julkaissut paljon, erityisenä ansionaan W.R. Bionin tekstien selventäminen.
Bergstein on vieraillut Suomessa SPY:n vieraana jo kaksi kertaa aiemmin. Tällä kertaa hän piti ensin esityksen torstaina 13.2.2025 SPY:n tieteellisessä kokouksessa. Sen jälkeen perjantaina oli koko päivän pienryhmäseminaari niille, jotka eivät aiemmin olleet osallistuneet vastaavaan, ja lauantaina niille, joilla oli jo aiempaa kokemusta näistä.
Torstai-illan tieteellisessä kokouksessa Bergstein esitti tekstinsä Buried in the Future Which Has Not Happened: Non-linear Time, Non-logic and the Ultimate Reality of the Session, joka julkaistaan seuraavassa Modern Psychoanalysis -lehdessä. Hän lähtee esityksessään kvanttiteoriasta ja puhuu mm. siitä, miten tiedämme ja ymmärrämme maailmakaikkeudesta ehkä 5 %, ts. valtaosa on tietämyksemme ja ymmärryksemme rajojen tuolla puolen, ja miten samalla tavalla emme voi ymmärtää kuin murto-osan ihmismielestä. Me pyrimme antamaan koherentteja selityksiä ja tulkintoja ihmismielelle ja sen tapahtumille, jotka kuitenkin usein ovat käsittämättömiä ja tavoittamattomia ja jotka ikään kuin hajoavat universumiin, ovat äärettömiä.
Bionin finite/infinite, äärellinen/ääretön; maailman, elämän ja ihmismielen monimutkaisuuden ja totuuden tavoittamattomuus; menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden yhtyminen tässä ja nyt; tämän hetken, kokemuksen ja ymmärryksen katoaminen seuraavassa hetkessä. Kuuntelin tätä kaikkea – elämän ja ihmismielen käsittämättömyyttä, kaoottisuutta, äärettömyyttä ja totuuden pakenemista meiltä – ja löysin itseni leppeän unenomaisesta mielentilasta, jossa juuri tämä monimutkaisuus ja järkeenkäymättömyys olikin paradoksaalisesti aivan käsitettävää ja järkeenkäyvää, omiin kokemuksiini ja tunnelmiini osuvaa.
Ja se tuntui vapauttavan jotakin: tuntemaan ja kokemaan käsittämätöntä äärettömyyttä, mitä elämässä ja psykoanalyyttisessä työssä kohtaamme, ilman pakkoa selittää ja ymmärtää kaikkea, ilman pakkoa aina edes yrittää ymmärtää. Tottahan me puhumme paljon ei-tietämisen tilasta psykoanalyysin piirissä, mutta minulle Bergsteinin tapa puhua tästä tuntui uudella tavalla koskettavalta ja osuvalta avaten kenties mahdollisuutta siihen omassa elämässä ja kliinisessä työssä aiempaa enemmän.
Perjantain ja lauantain pienryhmäseminaareissa lähiluettiin etukäteen jaettu Bionin teksti ja joitain muitakin lyhyitä otteita. Lauantain seminaarissa, johon osallistuin, luettiin Bionin tekstiä On Arrogance, joka Bergsteinin mukaan käsittelee pitkälti samoja teemoja kuin Bionin teksti Attacks on Linking. Tätä jälkimmäistä tekstiä hän on avannut omassa artikkelissaan Attacks on Linking or a Drive to Communicate. Bergstein toivoi luettavan etukäteen myös Sofokleen Kuningas Oidipus.
Bion kirjoittaa ihmismielen psykoottisuudesta, psykoottisista tavoista kokea maailmaa. Tällä hän tarkoittaa jokaisella meistä olevaa taipumusta vääristää realiteettia, kääntyä pois siitä. Hän ei siis puhu psykoottisuudesta niin kuin se psykiatriassa tavataan määrittää. Bergstein puhui mm. siitä, miten Bion puhuessaan potilaasta usein puhuikin analyytikosta ja tämän mielestä, siitä miten tulkitessamme potilaan kokemusta koherentisti, tai ainakin jos lukitsemme sen totuudeksi, saatamme itse asiassa olla ”psykoottisia” eli kääntyä pois realiteetista, joka on ääretön ja käsittämätön. Teemme tätä, koska totuuden ja sen äärettömyyden ja käsittämättömyyden sietäminen on kivuliasta.
Bion ja Bergtein eivät päästä analyytikkoa helpolla. He puhuvat psykoanalyytikon mielen rajoitteista ja siitä, miten potilas, mutta myös psykoanalyytikko, hyökkää omaa ja potilaan ajattelua sekä potilaan ja analyytikon yhteyttä vastaan. Psykoanalyysin ydintä on psykoanalyytikon kyky olla näille yhteyden katkeamisille herkkänä ja valmis katsomaan myös omaa osuuttaan ja taipumustaan kääntyä pois todellisuudesta. Oleellista on psykoanalyytikon mielen kyky liikkua akselilla äärellinen – ääretön.
Bergsteinia kuunnellessa ja lukiessa voi tuntea vaativuuden ja mahdottomuuden päästä tähän äärettömyyden ja ei-tietämisen kokemiseen, mutta toisaalta myös lohdun: on inhimillistä, ettei siinä tilassa voi pysyä jatkuvasti. Ihmismielen, myös psykoanalyytikon, taipumus on pyrkiä tietämään ja selittämään, laittamaan kokemustaan kauniiseen pakettiin, välttämään kaaosta ja kipua. Mutta oleellista on, että psykoanalyytikon mieli olisi mahdollisimman liikkuva siten, että se pystyisi aina palaamaan äärellisestä kokemuksesta äärettömään, ja pyrkimykseen totuudellisuuteen. Kun psykoanalyytikko pystyy tähän, on liikkuvuuden mahdollista lisääntyä myös potilaan mielessä. Se, mitä potilas voi sisäistää, on mielen liikkuvuus ja totuudellisuuteen pyrkiminen sekä kyky sietää epävarmuutta ja kipua, mitä totuudellisuuteen pyrkiminen tuo.
Bergstein kertoo Bionin käyttävän Freudin ja Kleinin kieltä, mutta aivan omalla tavallaan. Samoin Bion näkee Oidipus-myytin tärkeyden omalla tavallaan. Oidipuksen suurin rikos ei Bionin mukaan ollut se, mitä hän teki (tietämättään tappoi isänsä ja nai äitinsä), vaan hänen hybriksensä, ylimielisyytensä kuvitellessaan pystyvänsä löytämään totuuden hinnalla millä hyvänsä, sillä kukaan ihminen ei pysty tähän. Mielessämme on jatkuva kamppailu sen välillä, että toisaalta haluamme päästä totuudelliseen yhteyteen todellisuuden kanssa ja toisaalta haluamme nimenomaan välttää sitä, koska totuus on usein kipeä. On inhimillistä – kuten Oidipus-tarinassakin – että totuus on kaikkien edessä eikä kukaan halua nähdä sitä.
Bion ja Bergstein ovat kiinnostuneita siitä osasta tiedostamatonta mieltä, joka ei koskaan ole ollutkaan tietoista, ei siis torjunnan vuoksi tiedostamatonta. Tämä representoitumaton mieli ei kuulu eikä näy potilaan sanoissa. Tehtävämme psykoanalyytikkoina on pyrkiä olla häiriintymättä sanojen korviahuumaavasta hälystä, ”to ignore the deafening noise of words”. Psykoanalyytikon on mahdollista lähestyä potilaan (ja omaa) primaarista tiedostamatonta reverie-mielentilassa kokemalla psykoanalyysituntia mahdollisimman avoimesti koko keho-mielellisen olemuksensa avulla. Jos kuuntelemme vain sanoja, olemme tekemisissä vain osan potilaan mieltä kanssa.
Projektiivinen identifikaatio on representoitumattoman mielen keino sijoittaa toiseen (äitiin/analyytikkoon) epämääräisiä sietämättömiä affektiivisiä olotiloja (beta-elementtejä). Se on primitiivinen linkki vauvan ja äidin sekä potilaan ja analyytikon välillä, johon perustuu myös mahdollisuus yhteyteen verbaalisen kommunikaation kautta. Kiirehtiminen verbaalisiin tulkintoihin liian varhain on hyödytöntä, joskin inhimillistä, ne eivät tavoita representoitumatonta mielen sisältöä ennen kuin analyytikko on pystynyt kokemaan projektiivista identifikaatiota kommunikaationa riittävän pitkään. Psykoanalyytikon on tärkeätä pystyä näkemään myös esim. break-down ja ns. negatiivinen terapeuttinen reaktio psykoanalyysissä kommunikaationa, ei yhteyden ja hoidon katkaisevana umpikujana. Jos psykoanalyytikko ei pyri ymmärtämään kaikkea psykoanalyysissä ilmenevää kommunikaationa, myös näitä katkoksia ja yhteyden tuhoutumisia, hän on itse kommunikaatiota tuhoava objekti (obstructive object).
Olipa antoisat, ajatuksia ja tunnelmia herättävät päivät Helsingissä. Avner Bergsteinin lämmin ja samalla napakka tyyli johtaa lähiluentaa ryhmässä mahdollistaa turvallisen ja avoimen ilmapiirin keskustelulle, kuitenkin niin, että tekstissä myös edetään ja oleelliset asiat tulevat käsitellyiksi. Mietin, että eikös tämä sama tyyli voisi sopia välillä analyytikkokoulutuksenkin seminaareihin. Hidas, jokaiseen lauseen pysähtyvä lähiluennan menetelmä on erityisen sopiva ainakin Bionin kryptisten, rohkenen sanoa vaikeaselkoisten, tekstien käsittelyyn. Bergsteinilla on ihailtava asiantuntemus ja kyky avata Bionin arvoituksellisia lauseita ja monitulkintaisia kappaleita selkeästi ja ymmärrettävästi niitä kuitenkaan yksinkertaistamatta ja latistamatta.
Toivottavasti perinteelle on tulossa jatkoa ja saamme mahdollisuuden nauttia Bergsteinin, ja Bionin, läsnäolosta ja ajattelusta Suomessa tulevaisuudessakin.
Pauliina Stjernvall, psykologi, psykoanalyytikko (IPA)