Otsikkokuva: Vigelandin veistospuisto, Oslo
Pohjoismainen psykoanalyyttinen kongressi pidettiin tänä vuonna elokuun alussa 8.-11.8.2024 Oslossa, Norjassa. Kongressin tunnelma oli lämmin, huolehtiva ja monella tavalla herkullinen ja antoisa, ja osanottajiakin oli runsaasti kaikista pohjoismaista.
Kongressin teema ”Transmissions” puhutteli minua. ”Transmissions” voidaan kääntää monella eri tavalla suomeksi, esimerkiksi viestin siirtämisenä tai lähetyksenä toiselle, tai jonkin siirtämisenä paikasta toiseen, kuten esimerkiksi radio tai tv-lähetys. Lisäksi sillä voidaan tarkoittaa tarttuvan taudin siirtymistä ihmisestä toiseen. Myös auton toiminnassa käytetään termiä transmissio, kun puhutaan siitä, miten moottori käyttää polttoaineen energiaa akselin liikuttamiseen. Mistä kaikesta siis puhumme, kun puhumme psyykkisestä transmissiosta?
Tätä kongressissa käsiteltiin monin eri tavoin. Neljän päivän monipuolinen ohjelma sisälsi neljä plenary-luentoa eli kaikille tarkoitettua luentoa ja useita rinnakkaisia esityksiä pienemmissä ryhmissä. Pre-kongressissa käsiteltiin tärkeää koulutusyhteistyötä pohjoismaiden välillä. Suomesta esitystä pitämässä olivat Henrik Enckell, Eija Repo, Ann-Mari Rytöhonka, Maria-Liisa Hannula, Pepita Hänninen ja Pauliina Stjernvall. Henrik Enckellin kirjoittama artikkeli sai Nordic Psychoanalytic Research -palkinnon artikkelistaan ”The Poetics of Psychoanalysis” (2023).
Neljä plenary-luentoa muodostivat kauniin kokonaisuuden käsiteltävästä teemasta. Charlotta Björklind Ruotsista johdatteli ensin meitä teeman äärelle miettien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ajatusten ja sairauksien välittymisessä ihmisten välillä. Ann-Mari Rytöhonka pohti esityksessään mitä tapahtuu, jos psykoanalyyttinen kehys rikkoutuu. Tanskalainen Johan Berg kertoi elävästi aiheesta itseään säästelemättä, ja pohti teemaa millaisia vastavuoroisia vaikutuksia transmissiot aikaansaavat. Sunnuntaina norjalainen Erik Stänicke kokosi esityksessään erilaisia teoreettisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Transmissioista ehkä kertoi sekin, että plenary-luennot muodostivat hienon jatkumon, vaikka esittäjät eivät keskenään olleet puhuneet tai sopineet esitystensä sisällöstä. Myös lukuisat rinnakkaiset esitykset pienryhmissä olivat innostavia ja hedelmällisiä.
Minun mieleeni kongressissa esityksiä kuunnellessani tuli usein labradorinnoutajani Molly. Toki ajattelen Mollya usein muutenkin, mutta nyt assosiaationi liittyivät Mollyn viestintään ja etenkin tuijottamiseen: kun hän haluaa jotakin. Se usein napittaa minua silmillään hyvin intensiivisesti, kunnes ehkä yrityksen ja erehdyksen kautta minulle välittyy se, mitä se haluaa kulloinkin välittää (usein se toki koskee ruokaa). Molly ei välttämättä tuijota muita perheenjäseniä samoin kuin minua. Mietin tätä lajien välistä transmissiota ajatellessani psykoanalyyttista tapaa kuunnella ja ymmärtää erilaisia ilmiöitä ja ihmislajin sisäistä transmissiota. Mietiskelin myös uutta tietoa siitä, miten kasvienkin maailmassa erilaiset viestit välittyvät esimerkiksi hajujen välityksellä, ja että mm. puut viestivät vaarasta toisilleen. Miten paljon erilaisia viestejä me välitämme, joita emme vain vielä osaa eritellä tietoisesti?
Älyllistä transmissiota avitettiin myös ihastuttavalla iltaohjelmalla: tervetulojuhla Oslon kaupungintalolla, viehättävä ilta joen rannalla sijaitsevassa yökerho Ingestedissä ja fiini juhlaillallinen Hotelli Hubin salissa. Suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset transmissiot sinkoilivat juhlissa myös tanssin välityksellä!
Mitä kaikkea psykoanalyysissa, psykoanalyyttisessä psykoterapiassa tai ylipäätään ihmisten välillä tapahtuukaan ja millä kaikella tavalla transmissiot tapahtuvat? Tämän mysteerin äärellä saimme olla yhdessä inspiroivan kongressin ajan.
Milla Tamminen, PsM, psykoanalyytikko (IPA)