Keväällä 2024 tehtiin historiaa, kun Suomen Psykoanalyyttinen Yhdistys kutsui Therapeian analyytikot tieteelliseen kokoukseensa Mechelininkadulle 1.3.2024. Esityksen piti Jukka Aaltonen aiheella Pahuudesta. Jonathan Littellin kirjan ’Hyväntahtoiset’ ulottuvuuksista, ja kommenttipuheenvuoron Levas Korvarskis.
Kevään kuluessa SPY:n hallitus otti lisäksi yhteyttä psykoanalyytikkokoulutuksen kurssin 33 kandidaatteihin ja ehdotti, että järjestäisimme ohjelmaa Therapeian psykoanalyytikkokandidaattien kanssa yhdistysten välisen yhteistyön vahvistamiseksi.
Lauantai-iltana 21. syyskuuta 19 kandidaattia kokoontui Hotel Arthurin kabinettiin illalliselle tutustuakseen toisiinsa ja alkaakseen hahmotella yhteistyön mahdollisuuksia. SPY:n kurssi 33 koostuu kahdesta ryhmästä, joissa kandeja on yhteensä 16. Paikalle meitä tuli 13. Therapeialaisia oli mukana seitsemän yhdeksästä ryhmäläisestä. Halusimme siis selvästi niin SPY:ssä kuin Therapeiassakin kuulla lisää toinen toisistamme.
Ja ajatella: aivan lähivuosina Suomeen valmistuu yhteensä 25 uutta psykoanalyytikkoa!
Molempien yhdistysten edustajat olivat valmistaneet alustuksen koulutuksensa rakenteesta ja sisällöistä. Kuuntelimme korvat tarkkana: Miten meistä ja toisista kasvaa psykoanalyytikoita?
Koulutuksia yhdistää rakentuminen kolmen pilarin varaan: oma hoito, työnohjauksessa toteutuva koulutuspotilaiden hoito ja teoriaseminaarit. SPY:ssä ollaan niin oman hoidon kuin koulutushoitojenkin suhteen pidetty kiinni frekvenssistä 4 x/vko, kun taas Therapeiassa riittää 3 x/vko. Työnohjausta edellytetään SPY:ssä min. 220 h ja Therapeiassa min. 200 h. Seminaareja SPY:ssä on joka perjantai noin neljän ja puolen vuoden ajan ja Therapeiassa joka toinen tiistai neljän vuoden ajan. Molemmissa koulutuksissa perehdytään psykoanalyysin historiaan, teoriaan ja menetelmään, uniin, psyykkiseen kehitykseen ja psykoterapiatutkimukseen niin klassisen kuin uudemmankin psykoanalyyttisen kirjallisuuden pohjalta ja saadaan opetusta myös pedagogisissa taidoissa. Kliinisiä seminaareja kuuluu molempiin koulutuksiin. Therapeiassa on erillinen opintokokonaisuus psyykkisistä häiriöryhmistä, kun taas SPY:ssä sairausryhmäkohtaiset sisällöt tulevat käsitellyiksi osana muita kokonaisuuksia. SPY:ssä on omat seminaarinsa lapsi- ja nuorisopsykoanalyysille, kun taas Therapeian koulutukseen ei sellaista sisälly.
Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on Therapeiassa aiempi psykoterapeuttikoulutus. SPY:ssä aiempaa psykoterapeuttikoulutusta ei edellytetä, vaikka käytännössä sellainen koulutuksen alkaessa jo lähes kaikilla onkin. Ilmeisesti esimerkiksi tästä erosta johtuen Therapeian koulutus on laajuudeltaan vähän suppeampi, 113 op, ja SPY:n vastaavasti 120 op.
SPY osana maailmalaajuista IPA:a (International Psychoanalytical Association) tarjoaa jo kandivaiheessa runsaasti mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin seminaareihin ja webinaareihin. Vastaavalla tavalla runsaasta tarjonnasta IFPS:n (International Federation of Psychoanalytic Societies) kautta, johon Therapian kouluttamat analyytikot voivat liittyä, eivät therapeialaiset kertoneet. Therapeialaisten opintoihin kuuluu kuitenkin myös osallistumista kansainvälisiin ja kansallisiin konferensseihin.
Yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien puntaroimisesta mieli siirtyi illan kuluessa tavoittelemaan sitä, mitä koulutuksen suunnittelusta vastaavat työryhmät ovat epäilemättä tahoillaan kautta vuosien pohtineet: mitä sisältöjä koulutuksessa on oltava, jotta kandidaattia voi koulutuksen jälkeen pitää psykoanalyytikkona? Voiko jotakin jättää pois tai muuttaa ilman että kokonaisuus kärsii? Kuitenkin jokaisen analyytikon matka analyytikoksi on yksilöllinen samankin yhdistyksen tai säätiön sisällä: Meillä on jokaisella oma yhdistelmämme omia analyytikoita, työnohjaajia, opettajia ja kurssikavereita, ja potilaamme ovat kaikki yksilöitä ainutkertaisine lähtökohtineen. Mikä tästä kaikesta luo psykoanalyytikkouden kovan ytimen?
Jäin myös miettimään, mistä oikeastaan puhumme vertaillessamme opetusohjelmiemme sisältöjä ja vaatimuksia. Yritämmekö paitsi sammuttaa tiedonjanoamme saada vastausta myös kysymykseen, miksi Suomessa on kaksi erillistä psykoanalyytikkokoulutusohjelmaa. Kun historiasta ei puhuta, yritämme ymmärtää sitä nykyhetkestä käsin. Mikä meidät siis on erottanut therapeialaisista? Mikä yhdistyksiä on pitänyt erillään niin pitkään?
Huomasimme kurssikavereiden kanssa tästä puhuessamme, että emme edes tiedä, miten on tultu siihen, että Suomessa on kaksi erillistä psykoanalyytikoita kouluttavaa yhdistystä. Olemme kuulleet vanhemmilta analyytikoilta viittauksia aikaisempiin konflikteihin, joiden juuret ovat kuitenkin heitä varhemmassa analyytikkosukupolvessa. Tunnelmassa on jotakin, joka muistuttaa siitä kuin olisimme lapsia perhesalaisuuden äärellä.
Toisaalta salaisuus tai historia niiltä osin ei niin loputtomasti kiinnostakaan – kiinnostavampaa on se, miten tästä eteenpäin. Katse alkaa kääntyä yhtäläisyyksiä käsitteleviin kysymyksiin. Mitä on tulla psykoanalyytikoksi nykypäivänä? Mitä on se ydinaines, jota opetuksen tulisi analyytikolle välittää? Eroavaisuuksien havaitsemisen voi olla rakentavaa herättäessään uusia ideoita – toimisiko tämä meilläkin? Tulemme aikanamme olemaan niitä, jotka vastaavat myös koulutusten rakenteesta ja sisällöistä. On siis hyvä, jos meidän on mahdollista tarkastella käytäntöjä avoimesti ja ehkä aikanaan ottaa käyttöön toimivia elementtejä myös oman yhdistyksen koulutustradition ulkopuolelta.
Yhdistysten välinen yhteistyö jatkuu seuraavaksi la 9.11.2024 SPY:n ja Therapeian yhteisellä seminaarilla, jonka aiheena on ”Psykoanalyysia rakentamassa Suomessa. Therapeian ja Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen vuoropuhelua 2020-luvulla.”
Kandikollegojen kesken heitimme yhteisen illallisemme aikana ilmaan myös idean yhteisen post graduate -seminaarin järjestämisestä valmistumisemme jälkeen. Yhdessä meillä on nyt mahdollisuus avata yhteistyön ovia yhdistystemme välillä ja pitää niitä auki jatkossakin. Psykoanalyytikkoina työmme ydintä on luoda uudelleen yhteyksiä sinne, mistä mieli on niitä suojautuakseen katkonut. Uskoisin, että meillä voi olla vastaavaa kykyä luoda yhteyksiä myös yhteisöjen tasolla.
Maija Karakorpi
psykologi, psykoterapeutti, psykoanalyytikkokandidaatti