[Désirée]

Hei,

Olen nyt kuukauden verran ollut säännöllisesti yhteydessä nuoreen henkilöön joka sairastui COVID-19 virukseen Italiassa helmikuussa -20.
Perusterve nuori ihminen joka sai kaikki virukseen liittyvät oireet ja sairasti tautia 20 päivää. Tämä on pitkä aika viettää aikansa yksin eristyksessä mutta onneksi etäyhteydet oli käytössä ja ne toimi. Kontaktit ulkomaailmaan säilyivät. Kun ikäihmiset alkoivat kuolla ja sairaalat täyttyivät potilaista jota terveydenhuolto ja henkilökunta ei siellä enää voinut auttaa, koska resurssit puuttuivat, ymmärsimme ja saimme elävän kosketuksen siihen miten haavoittuvainen ihminen ja yhteiskunta itse asiassa on.
Nyt kuukautta myöhemmin epidemia on tullut Suomeen ja mietimme tapoja ja käytäntöjä täällä jotta saisimme viruksen leviämään hitaasti niin että voisimme säilyttää ihmishenkiä ja toipua ennen kokemattomasta tilanteesta yhteiskunnassamme myös tämän kriisin jälkeen.
Tätä tilannetta pohtiessani tuli mieleen että psykoanalyysin ja psykoterapian harjoittaminen vaatii turvallisen settingin ja miljöön jonka yritämme luoda parhaalla tavalla niin että potilas tuntisi itsensä kykeneväksi tekemään psyykkistä työtä. Kun edellytykset psyykkiseen työntekoon horjuu, ja kehys särkyy tai uhkaa rikkoutua, meidän pitäisi pyrkiä erottelemaan ne tekijät jotka vaikuttavat tähän. Tässä tapauksessa on kysymys meidän omasta sairastumisesta, potilaiden sairastumisesta, omaisten sairastumisesta ja hyvin monen muiden ikäihmisten kohtalokkaasta sairastumisesta jopa kuolemasta. Kun tuleminen ja tapaaminen vastaanotolle on riski, se vaikuttaa niin transferenssiin kun vastatransferenssiin ja näin myös koko settinki muuttuu, se ei enää toimi sillä tavalla turvaa antavana kun toivoisimme. Moni potilas kokee nyt corona virus – tilanteen aiheuttamaa tuskaa, pelkoa ja ahdistusta niin kun myös me analyytikot jos me huomioidaan ulkoinen realiteetti ja ne seuraukset jotka corona viruksen leviäminen yhteiskunnassa tulee tuomaan mukaansa. Tällaista tilannetta emme ole aikaisemmin jouduttu pohtimaan mutta nyt joudumme. Voimme ajatella, että on tärkeämpää että sekä potilaan ja analyytikon turvallisuus ja terveys asetetaan etusijalle, vastaanotolla tapahtuvan fyysisen läsnäolon edellä, väliaikaisesti kunnes tilanne on rauhoittunut. Tämä on sekä potilassuhteen ja myös hoidon turvaamista pidemmän päälle ja hoidon jatkuvuutta sekä tulevaisuuttakin ajatellen merkityksellinen pointti ja myös eettinen näkökulma. Etätyö tällaisena aikana ja tällaisessa tilanteessa mahdollistaa paremmin corona tilanteen psyykkistä ymmärtämistä, sen kuuntelemista, tutkimista, työstämistä, ja pohtimista potilaan ja analyytikon välillä.

[Julkaisija]

Artikkelit