Anneli Larmon esitys Tieteiden yössä 25.1.2024: PSYYKKISTEN OIREITTEN MIELI

SPY:n osallistui Tieteiden yöhön 25.1.2024 (https://www.tieteidenyo.fi/fi) ohjelmallaan koskien kysymystä terveydenhuollon nykytilasta ja mitä psykoanalyysi voisi antaa  sen kohentamiseksi.

SPY:n osuudessa pohdittiin psykoanalyyttisen ajattelun ja toiminnan roolia voimavarana terveydenhuollossa: Tarvitseeko lääketiede psykoanalyysia? Psykoanalyyttinen ymmärrys lääketieteessä on, että vain potilastaan kuunteleva lääkäri voi opastaa potilastaan kuuntelemaan omaa itseään, yksilöllistä kokemusmaailmaansa ja sen merkityksiä nykyisyydelle. Näin huomioidaan potilaan psykososiaalisten suhteiden ja oireiden merkitys sekä potilaan oma panostus paranemisprosessissa.

LKT, psykoanalyytikko (IPA) Anneli Larmon esitys Tieteiden yössä:

PSYYKKISTEN OIREITTEN MIELI

Ihminen pyrkii kehon ja mielen tasapainoon ja rauhaan. Tämä oli jo Freudin käsitys. Erilaiset ärsykkeet häiritsevät tätä tasapainoa, kuten sisäiset ristiriidat, pelko, turvattomuus, tyydyttämättömät halut, eroon joutuminen läheisestä. Kun tasapaino häiriintyy, tuntuu se pahalta, kivuliaalta tai ahdistavalta.

Mielen ja kehon tasapainon järkkyessä ihminen pyrkii palauttamaan horjuneen tasapainon erilaisin keinoin. Hän pyrkii suojautumaan kivulta, sekä sisäiseltä että ulkoiselta. Tämä tapahtuu tiedostamatta. Vedämme kätemme pois kuumalta liedeltä miettimättä. Vanhemmistaan eksynyt lapsi alkaa etsiä heitä epätoivoisesti ja ehkä itkeäkin, jotta vanhemmat löytäisivät hänet tai joku aikuinen kiiruhtaisi apuun lohduttamaan ja rauhoittamaan. Jos kohtaamme metsäpolulla pedon, saa pelko meidät jähmettymään tai pakenemaan. Kykenemme sen suurempia pohtimatta suojautumaan meitä uhkaavilta vaaroilta.

Ihmisellä on myös kyky yrittää ennakoida uhkia. Tämä liittyy kykyyn ajatella. Epävarmuus, jonka mahdolliset uhat tuovat tullessaan, tuntuu sietämättömältä. Ennakoimalla uhkia ihminen pyrkii välttämään niitä ja niiden mukanaan tuomaa hätää. Tämä voi puolestaan johtaa jatkuvaan valmiustilassa olemiseen sen sijaan, että ihminen vain tarvittaessa reagoisi uhkaan. Hän on jatkuvasti ahdistunut ja peloissaan.

MItä jatkuvasta valmiustilassa olemisesta seuraa?

Näimme edellä, että yritys välttää uhkaa saattaa itse asiassa johtaa siihen, että on jatkuvassa valmiudessa ja kokee jatkuvaa ahdistusta, vaikka päämääränä on ollut turvattomuuden ja pelon välttäminen. Myös pettymysten sietäminen voi olla ylivoimaista. Jatkuvassa valmiudessa oleminen ei johtanutkaan pelon ja ahdistuksen vähenemiseen, vaan paremminkin päinvastoin.

Mitä muita keinoja meillä on?

Entäpä jos yrittäisimme välttää tilanteita, joissa pelkoa ja ahdistusta on esiintynyt. Valitsemalla uhkien välttämisen saatamme päätyä siihen, että vetäydymme kokonaan elämän ulkopuolelle. Lopulta emme uskalla mennä ulos kodistamme säästyäksemme ahdistukselta ja pelolta.

Välttämisen sijaan ihminen saattaa ryhtyä pakonomaisesti kontrolloimaan ympäristöään yrittäessään säästyä ahdistukselta ja pelolta. Hän ryhtyy tarkistamaan asioita tai hänelle voi syntyä pakkoajatuksia. Niiden tehtävänä on alunperin ollut hallita pelkoja ja ristiriitaisia haluja ja tunnetiloja. Nyt ne sen sijaan hallitsevat ihmistä. Pakkoajatuksista ja pakkotoiminnoista tuleekin suojan sijaan vainoajia. Ihminen on joutunut ojasta allikkoon.

Myös menetykset voivat aiheuttaa sietämätöntä kipua, jota ihminen ei ole valmis kohtaamaan ja suremaan, vaan yrittää kieltää sen olemassaolon. Surun sijaan ihminen masentuu ja sen sijaan, että voisi työstää menetyksen, menettää hän oman kykynsä elää.

Kuten voimme havaita, on oireilla mieli. Voimme sanoa, että oireet ovat kommunikaatio. Emme aluksi tiedä, mitä ne meille kertovat, mutta kun kohtaamme oireilevan ihmisen ja annamme hänelle tilaa kertoa oireitten ja elämäntapahtumien yhteydestä toisiinsa, paljastuu meille ja ihmiselle itselleen mistä on kyse.

Oireilla on siis mieli!

Oireet ovat tehneet tehtävänsä. Keskustelun myötä tapahtuu vähitellen oireiden taustalla olevien menetysten, pelkojen, pettymysten ja täyttymättömien toiveiden integraatio osaksi ihmisen omaa sisäistä maailmaa. Oireet katoavat ja ihmisen sisäinen maailma on rikkaampi kuin ennen tätä prosessia ja seuraavalla kerralla hän löytää ehkä itse mielensisäisen keskustelun avulla tasapainon.