Maria-Liisa Hannula: Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen ja Therapeian yhteisessä seminaarissa

Vuoden 2023 lopulla tehtiin historiaa päättämällä virallisesti käynnistää Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen ja Therapeia-säätiön säännöllinen yhteistyö. SPY ja Therapeia-säätiö ovat toimineet vuosikymmenien ajan rinnakkain psykoanalyytikkokoulutusta tuottavina yhdistyksinä Suomessa. Vaikka yhdistysten jäsenet ovat kaiken aikaa tehneet keskenään työtä yhdessä koulutusten järjestämisen, julkaisujen kirjoittamisen ja työnohjausten muodossa, yhdistysten välinen virallinen yhteistyö on puuttunut.

Nyt kun psykoanalyysin asema menneisiin vuosikymmeniin verrattuna on siirtynyt yhteiskunnassa ja psykiatrian kentällä marginaaliin, on kummassakin yhdistyksessä vahvistunut toive yhdistää psykoanalyytikoiden voima yli yhdistysrajojen yhteiskunnallisen kuuluvuuden vahvistamiseksi ja myös psykoanalyyttisen osaamisen jakamiseksi puolin ja toisin.

Juhani Ihanus, Anneli Larmo.

Psykoanalyysin marginaaliin siirtymisen voi nähdä esimerkiksi siinä, että kun vielä 1970-80 -luvuilla psykoanalyysi on ollut psykiatrisessa ajattelussa valtavirtaa ja suurin osa psykiatrian professoreista oli psykoanalyytikoita, nykyään psykiatrian ja psykologian alan koulutuksissa psykoanalyysi kokonaisuudessaan käsitellään kokolailla ohuelti tai äärimmillään se tulee vain lyhyesti mainituksi.

Yksilötasolla kuitenkaan psyykkiseen kärsimykseensä apua hakevan ihmisen ei edelleenkään ole vaikeaa ymmärtää, mitä psykoanalyysi on, ja pyytää sitä hoidokseen. Piilotajunnan olemassaolo ei ole tavalliselle ihmiselle vierasta. Sen tutkiminen ja käyttäminen on keskeistä myös kaikilla taiteen aloilla ja filosofiassa. Vain psyyken tutkimiseen ja hoitoon erikoistunut lääketieteen erikoisala, psykologien koulutus ja rahoitusten suuntaamisen ratkaisut ovat vieraantuneet psyyken kokonaisuudesta.

Kuva Hannu Säävälän esityksestä. René Magritte, Le thérapeute, 1937.

SPY:n ja Therapeian jäsenilleen ja kandidaateilleen suuntaama ensimmäinen yhteinen seminaari toteutui Helsingissä Tieteiden talolla marraskuisena lauantaina 9.11.2024, josta sukeutui lämminhenkinen, yhteistä etsivän ilmapiirin päivä. Siihen oli viisaasti suunniteltu pitkä yhdessä syömisen tauko. Sen aikana nousi innokas puheensorina, joka laantui vasta kun oli jatkettava seminaariohjelmaa.

Historiaa ei kannata toistaa, mutta historiaa kannattaa kerrata. Kuten nyt, kun kuultiin kiintoisat ja elävät esitykset psykoanalyysin tulosta Suomeen ja psykoanalyytikkokoulutuksen käynnistymisestä täällä. Myös Suomessa kiinnostus psykoanalyysia kohtaan on herännyt niinkin varhain kuin 1920-30-luvulla, jolloin lääkäri Yrjö Kulovesi hakeutui ensimmäisenä Suomesta ulkomaille psykoanalyysiin. Psykoanalyysiin päästäkseen ja psykoanalyytikoksi opiskellakseen täältä on ollut vuosikymmenten ajan suunnattava Ruotsiin tai Sveitsiin, ja sen psykoanalyysista kiinnostuneet ovat silloin tehneet.

Ihmisiä yhteisen seminaarin toteutumisen takana. Vas. Anna Lilja, Anneli Larmo, Ilpo Lahti, Marja Lindqvist, Vuokko Hägg ja Hannu Säävälä.

Kun suomalaisia psykoanalyysin uranuurtajia valmistui, he perustivat v. 1952 yhdistyksen Society for the Advancement of Psychoanalysis, joka kokoontui säännöllisesti ja järjesti koulutuksia. Tästä alkujoukosta käsin on v. 1958 perustettu Therapeia-säätiö. Toinen joukko eteni IPA:n eli International Psychoanalytical Associationin edellyttämien välivaiheiden kautta Suomen Psykoanalyyttiseksi Yhdistykseksi ja IPA:n täysjäseneksi v. 1968, mikä merkitsi IPA:n hyväksymän psykoanalyytikkokoulutuksen käynnistymistä Suomessa.

Monipolvinen ja monimutkainen historia näin vain muutamaan riviin rutistettuna.

Kuva Hannu Säävälän esityksestä. Remedios Varo: Mujer saliendo del psicoanalista / Woman Leaving the Psychoanalyst, 1960.

Mitä kaikkea kummassakin yhdistyksessä on ajan myötä kehittynyt ja mitä niissä tällä hetkellä tapahtuu, kun toiminta on syventynyt ja laajentunut uusine yhdistyksineen, koulutuksineen, julkaisuineen ja kansainvälisine kontakteineen, sen raportointiin tarvitaan toinen referaatti. Näyttää kovastikin siltä, ettei ihmismielen tutkiminen lakkaa kiinnostamasta. Keskusteluissa olivat esillä myös aavistuksenomaiset merkit siitä, että psykoanalyysin anti alkaisi kiinnostaa myös yhteiskunnan muilla tahoilla ja psykiatrisen hoidon saroilla vähitellen uudelleen.

Maria-Liisa Hannula, lastenpsykiatri, psykoanalyytikko (IPA)