Yhtey­dessä olon posi­tii­vinen kehä – onko Talking Cure myös Being Cure?


Sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gi­sessa tutki­mus­a­se­tel­massa koehen­kilö seisoo reppu selässä arvioi­massa edessä olevan mäen­rin­teen jyrk­kyyttä. Mikä kaikki vaikuttaa arvioon? Toisessa koea­se­tel­massa koehen­kilö on tuka­lassa tilan­teessa. Hänellä on 20 prosentin toden­nä­köi­syys saada sähköisku. Millainen aivojen pelko­reaktio on, jos henkilö on tilan­teessa yksin tai yhdessä turval­lisen ihmisen kanssa, joka pitää häntä kädestä? Varmaan kehit­ty­neemmät aivoa­lueet pystyvät paremmin sääte­le­mään pelkoa turval­lisen kump­panin läsnä­ol­lessa?

Tutki­mukset osoit­tavat, että mäki-tehtä­vässä arvioimme jyrk­kyyden eri tavalla riip­puen siitä, olem­meko yksin vai yhdessä haas­teen edessä. Kaverin kanssa mäki näyttää loivem­malta (Prof­fittin selkä­reppu-koe). Sähköisku-kokeessa turval­linen kump­pani auttaa, mutta ei niin, että tapah­tuisi uudem­pien aivoa­lueiden lisään­ty­nyttä säätelyä, vaan niin, että vanhojen tunne­ai­vojen alku­pe­räinen pelko­reaktio jää pienem­mäksi (Coanin kädes­tä­pi­tämis-koe).

Aivomme siis tietävät, olem­meko yksin vaikka emme sitä tietoi­sesti ajat­te­lisi. Jim Coan, Virgi­nian yliopiston klii­nisen psyko­lo­gian ja affek­tii­visen neuro­tie­teen proses­sori, on tämän perus­teella esit­tänyt Social Base­line -teorian: yhtey­dessä olo on perus­ti­lamme ja tunne­sää­te­lymme perustuu vuoro­vai­ku­tuk­seen. Myös hyvä sisäinen mieli­kuva turval­li­sesta toisesta auttaa sääte­lyssä. Mielemme ja aivomme toimivat parhaiten, kun olemme hyvässä kontak­tissa: tunteiden säätely on opti­maa­lista, saamme tukea rauhoit­tu­mi­seen ja aivojen tasolla ener­gian käyttö on tehok­kainta. Olo on levol­linen ja ener­giaa on helppo suun­nata mielek­käästi. Aivoille yksi­nolo on siis uhka: ener­giaa tuhlaantuu ja mm. stres­si­hor­moni korti­solia erittyy enemmän.

Psyko­te­ra­pia­tut­ki­muk­sesta tiede­tään, että hyvä yhteis­työ­suhde ennustaa hoidon onnis­tu­mista. Psyko­te­ra­piassa ja psykoa­na­lyy­sissa tapahtuu myös paljon muuta vuoro­vai­ku­tuk­sel­lista kuin puhe. Psykoa­na­lyy­siin piirissä puhu­taan mm. tunteen­siir­rosta ja tiedos­ta­mat­toman kommu­ni­kaa­tiosta toiselle tiedos­ta­mat­to­malle. Nämä ovat tärkeitä ilmiöitä, jotka tulevat vuoro­vai­ku­tuk­seen. Näiden ymmär­tä­minen ja inte­graatio minä­ko­ke­muk­seen ovat hoidon kulma­kiviä.

Samalla aito yhteys toiseen helpottuu, kun sen tieltä pure­taan sisäisiä esteitä. Psykoa­na­lyysin piirissä onkin pohdittu onko Talking Cure myös Being Cure? Samalla syntyy lisä­ky­symys — onko psyyk­kinen kannat­telu totta myös neuro­tie­teen tasolla? Ja mikä vaikutus psykoa­na­lyyt­tisen hoidon tiiviy­dellä onkaan? Kun yhteys itseen ja toiseen hoidon kautta paranee, myös yhtey­dessä olon tärkeät vaiku­tukset mieleemme ja aivoi­himme lisään­tyvät. Ollaan posi­tii­vi­sella kehällä yksilön hyvin­voinnin ja ihmis­suh­teiden näkö­kul­masta.

Kirjoi­tuksen aiempi versio on ilmes­tynyt komppi.net sivus­tolla.

Eila Saarinen

Tykkää meistä Face­boo­kissa