Psykoanalyysi on alun perin Sigmund Freudin luoma teoria ihmisen mielen rakentumisesta, toiminnasta ja erilaisista häiriöistä, sekä tähän perustuva tutkimustapa ja hoitomenetelmä. Freud oivalsi miten tärkeää on luoda puitteet, joissa henkilö voi puhua kaikista mielessään liikkuvista tunteista ja ajatuksista toisen kuunnellessa. Tähän psykoanalyysi yhä edelleen perustuu. Pyritään luomaan tilanne, jossa henkilö voi mahdollisimman vapaasti kertoa mieltää koskevista havainnoistaan, myös psykoanalyytikkoa koskevista ajatuksistaan ja tunteistaan. Analyytikon tehtävä on kuunnella vapaasti, ennakkoluulottomasti ja huolellisesti kaikkea mitä toinen tuo esiin sanallisesti ja ei-sanallisesti. Sen perustella, mitä ajatuksia ja tunteita tämä analyytikossa herättää, hän esittää huomioita ja tulkintoja, joiden tarkoitus on edistää henkilön valmiuksia tiedostaa mielensä liikkeitä ja ottaa niistä vastuuta. Tarkoitus siis on, että henkilön ”sisäinen maailma” voisi tulla mahdollisimman kattavasti esiin. Sikäli kuin tämä onnistuu, myös tunne-elämän torjutut ristiriidat ja henkilökohtaisen kehityksen ongelmat voivat tulla näkyviin ja käsittelyn piiriin.
Freud näki ihmisen ensisijaisesti haluavana, tyydytyskokemuksia ja mielihyvää tavoittelevana olentona, joka joutuu sopeutumaan todellisuuden vaatimuksiin. Sopeutuessaan elämän realiteetteihin ihminen Freudin mukaan joutuu varhaisesta lapsuudesta alkaen torjumaan ja muuten sulkemaan tietoisuutensa ulkopuolelle toiveitaan, pettymyksiään, kokemuksiaan, ajatuksiaan, fantasioitaan. Näistä hänen mieleensä muodostuu tiedostamaton alue, joka on läsnä ja vaikuttaa hänen tavoissaan, havaita, mieltää, tuntea, kokea, ajatella asioita ja erityisesti toisia ihmisiä sekä itseään. Psykoanalyysissä tätä mielen tiedostamatonta aluetta tutkitaan tietoisuuden piirissä olevien ilmiöiden kautta. Tarkoitus on laajentaa tietoisuutta ja itsetietoisuutta, purkaa ja lieventää torjuntoja, kaikkiaan edistää mielen vapaampaa liikkumista. Tämä mahdollistaa psyykkisen muutoksen ja edesauttaa juuttuneen kehityksen uudelleen käynnistymistä.
Psykoanalyysiin tai psykoanalyytikon konsultaatioon voi hakeutua eri syistä. Ongelmat voivat olla mutta niiden ei välttämättä tarvitse olla vakavia. Psykoanalyysi voi olla sopiva hoitomuoto jos henkilö on ahdistunut, masentunut, tai jos hänellä on itsetuntoon liittyviä vaikeuksia. Psykoanalyysiin hakeudutaan tilanteissa joissa henkilö kärsii siitä että toistaa jotakin ongelmalliseksi kokemaansa suhtautumistapaa esimerkiksi työssään tai rakkaus-elämässään. Tyydyttävän elämän esteenä olevat persoonallisuuden tai luonteen piirteet voivat olla syy psykoanalyysiin hakeutumiselle. Myös muissa tilanteissa psykoanalyysi voi olla sopiva hoitomuoto; asiaa pitää aina yksilöllisesti arvioida. Nuoret ja lapset voivat aikuisten ohella hyötyä psykoanalyysista. Heidän kohdallaan menetelmää sovelletaan kuhunkin kehitysasteeseen sopivalla tavalla.
Psykoanalyysi on pitkäkestoinen ja tiivis hoitomuoto. Hoidon pituutta ei voi ennakkoon tietää, mutta yleensä on hyvä varautua joitakin vuosia kestävään prosessiin. Analyysissa käydään useimmiten neljä kertaa viikossa. Se vaatii siis huomattavaa ajallista ja taloudellista panostusta. Psykoanalyysissa pyritään yleensä kestävään muutokseen. Käytännön kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että siihen myös usein päästään. Analyysin tiiviys ja pitkäkestoisuus selittävät sitä miksi sen vaikutus on terapioista kaikkein pysyvintä ja syvimmälle persoonallisiin rakenteisiin ulottuvaa.
Psykoanalyyttista teoriaa ja hoitomenetelmää on kehitetty toistasataa vuotta, ja sillä on ollut keskeinen merkitys myös länsimaisessa kulttuurielämässä. Kulttuurin ja taiteiden tutkimuksessa psykoanalyyttiset ajatusmallit ovat laajasti käytössä. Psykoanalyysi elää ja kehittyy nykyään tiiviissä vuorovaikutuksessa monien tutkimusalojen kuten kehityspsykologian, mielenfilosofian sekä neurotieteiden kanssa. Psykoanalyyttisen teorian ja hoitomenetelmän pohjalta kehitettyjä psykoanalyyttisia terapioita tarjoavat sekä psykoanalyytikot että tähän erityisen koulutuksen saaneet terapeutit. Psykoanalyyttisessa terapiassa käyntitiheys on useimmiten psykoanalyysia alhaisempi, kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja hoito saattaa olla lyhyempikestoisempi. Näin ollen terapioissa ei tavallisesti edetä yhtä syvälle mielen piilotajuisiin kerrostumiin ja persoonallisuuden rakenteisiin kuin psykoanalyysissä.