Psykoanalyysia Suomessa 50 vuotta

Amerikan juutalaisille kirjailijoille on ominaista, että romaanin henkilöhahmot katsovat itsensä sisään. Se todettiin, kun kirjailija Paul Austeria haastateltiin. Jokaisesta voi löytyä hirviö ja jokainen voi alkaa uskoa valheisiin, kun niitä tarpeeksi kauan hänelle toistetaan. Auster uskoi kuitenkin, että ihmisessä on riittävästi hyvää olemassa. Kysyttäessä tunteeko Auster Paul Austerin, vastauksena oli. ”En tunne häntä tarkalleen, mutta haluaisin oppia tuntemaan lisää.”

Kukaan ihminen ei pysty väistämään sitä, etteikö hän jossakin vaiheessa tai useinkin joutuisi kohtaamaan oman hirviönsä, kun elämä ei mennytkään kuin ajatus.

Psykoanalyysi on tieteenhaara, joka tutkii ihmisen mieltä myös sen pimeimmän maaston osalta, mitä ei voi koskaan täysin hallita. Ahdistus pääsee yllättämään tai masennus tai oireet. Tiedostamaton osasto itsessämme kuvataan valtavaksi jäävuoreksi meren syvyyksissä. Vain huippu näkyy pinnalla. Tiedostamaton sisältää impulsseja, mitkä eivät ole kestäneet päivänvaloa; vihaa, katkeruutta, itsekkyyttä, pahantahtoisuutta jne. Siellä voi piillä hirviö tai hetkittäin ”pikku hitlerkin”.

Tiedostamaton on poissa tietoisuudesta unohdettuna ja unohdettu on sekin, että koskaan on unohdettu. Ihminen on kehittynyt impulssejaan toteuttavasta pikku lapsesta toisten kanssa toimeentulevaksi aikuiseksi noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Kun pimeintä puolta ei paljasteta edes itselle saati sitten julkisuudessa, se ei ole päässyt kehitykseen mukaan. Se on takapajuinen lähes silmä-silmästä haastaja. Käsittämättömät oireet kertovat torjunnan takana olevasta kielletystä maastosta. Positiivista siinä on, että sitä kautta on mahdollista lähteä asiaa käsittelemään.

Psykoanalyysin perustaja runsaan sadan vuoden takaa on Euroopan juutalainen Sigmund Freud. Teoria on sittemmin kehittynyt monella tapaa, mutta silloin oivalletut perustotuudet pitävät edelleen pintansa. Psykoanalyysin sisällä on nykyään monenlaisia suuntauksia. Erityisesti voisi mainita Donald Winnicottin tapaa arvostavan ajattelun, mikä on saanut jalansijaa yhä enenevässä määrin ja erityisesti täällä pohjoisessa. Sen mahdollisuuden Tor-Björn ja Vilja Hägglund toivat Oulun korkeudelle. Winnicottin teorian ydin on kahdenkeskeisyydessä. Ihminen nähdään aina suhteessa toiseen sekä lähiympäristöönsä.

Psykoanalyysi on myös hoitomenetelmä, mikä pyrkii ymmärtämään ihmistä ja hänen sisäistä maailmaansa kokonaisuutena suhteessa siihen, miten se vaikuttaa nykypäivässä. Kun psykoanalyysin turvallisissa puitteissa on mahdollista antaa mielensä liikkua vapaasti, niin kauas torjutut ja unohdetut impulssit saavat tilaisuuden nousta esiin. Tutkittava pukee sanoiksi sen, mitä milläkin hetkellä mielessään liikkuu, olipa se sitten hyvää tai pahaa, hyvin henkilökohtaista tai kaukaa haettua, hävettävää, lapsellista, mitättömältä tuntuvaa. Jokainen mieleen juolahtanut ajatus on merkittävää.

Psykoanalyytikko osallistuu eläytyen sekä kertoo oman näkemyksensä ymmärrettyään riittävästi. Ihmisen mielen suhteen ei ole yhtä totuutta. Asiakas itse hyväksyy tai hylkää tulkinnan. Siitä jatketaan vapaasti tulkinnan herättämiin tunteisiin ja ajatuksiin. Tiiviissä kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa syntyy tunnesuhde, mikä sisältää myös asiakkaan menneitten suhteiden toistumista. Se sekä käsittämättömät oireet kärsimyksineen tulevat hoidon piiriin. Kun ne kohdataan yhdessä, niin väärinymmärrykset saavat etäisyyttä ja voivat oieta.

Psykoanalyytikon oma pitkäkestoinen analyysi, koulutus ja työnohjaukset ovat edellytyksenä sille, että hän on hallitusti tietoinen omasta pimeästä puolestaan eikä pyri ratkomaan omia ongelmiaan hoitosuhteessaan. Näin manipuloinnin ja vaikuttamisen uhat ovat vähäisemmät. Ollaan samassa veneessä. Jokaisessa hoidossa kaiken keskuksena on asiakas itse ja se, että hän ymmärtäisi itseään sekä vahvistuisi tasapainoilemaan sekä hyvien että pimeiden voimiensa hallinnassa. Kun vaikeat asiat on koettu analyysissa yhteisesti, tiedostettu ja ymmärretty, niin menneen taakasta voi vapautua. Voimia vapautuu uusille rajoituksista vapaille mahdollisuuksille.

Viisikymmentä vuotta sitten Suomeen palasi ulkomailla valmistuneita psykoanalyytikoita. Kun heistä viisi oli koulutusanalyytikkoa, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys (SPY) perustettiin syyskuussa 1967 Helsingissä Kansainvälisen psykoanalyytikkoyhdistyksen (IPA) alaisena. Täyden jäsenyyden se saavutti 1969. Psykoanalyysi jatkaa leviämistään ympäri Suomen. Yhdistyksessä on tällä hetkellä 218 jäsentä.

Raija Pohjamo, psykoanalyytikko KM
raija.pohjamo@ecoriver.fi

Teksti on julkaistu Kalevassa 29.10.2017