Psykoanalyysi on ensimmäinen mielenterveyden hoitoon kehitetty keskusteluhoito, sen kehitti lääkäri Sigmund Freud (1856 – 1939) Wienissä. Hän ymmärsi tiedostamattoman merkittävän osuuden ihmismielessä ja vaikeuden tunnistaa ja myöntää sitä.
Hän julkaisi lukuisia kirjoja, jotka herättivät kiinnostusta. Merkittäviä koulutuskeskuksia 1920-luvulla olivat Wien, Berliini ja Moskova. Vallankumouksen jälkeen psykoanalyysi tuli kielletyksi Itä-Euroopassa, samoin analyyttisten kirjojen julkaiseminen. Kun Berliinin muuri kaatui 1989 ja 1991 Neuvostoliitto hajosi tilanne muuttui. Tällä hetkellä Itä-Euroopan maissa on jälleen psykoanalyyttistä koulutusta , koulutusryhmiä ja yhdistyksiä.
Tamperelainen lääkäri Yrjö Kulovesi (1887-1943) matkusti Wieniin 1924 omaa analyysiä ja koulutusta varten, hänestä tuli Suomen ensimmäinen psykoanalyytikko. Hän oli sosiaalisesti hyvin aktiivinen, kirjoitti paljon lehtiin ja julkaisi vuonna 1933 Psykoanalyysi-nimisen kirjan. Se oli Otavan mukaan ”ensimmäinen suomenkielinen teos koko maailmaa kiinnostavasta tieteenhaarasta”. Valitettavasti Kulovesi kuoli 55 vuotiaana ennättämättä saada analyyttistä jälkikasvua.
Suomesta lähti 12 henkilöä, lääkäreitä ja psykologeja analyyttiseen koulutukseen Ruotsiin ja Sveitsiin 1950-luvun alussa. Valmistuttuaan kaikki palasivat Helsinkiin ja Suomen Psykonalyyttinen Yhdistys perustettiin 1967. Koulutus alkoi Helsingissä 1965, jolloin oli riittävästi koulutusanalyytikon pätevyyden saaneita analyytikoita. Ensimmäisessä ryhmässä koulutettavia oli kuusi, heistä kolme myöhemmin psykiatrian professoria.
Turun Psykiatrian klinikka perustettiin 1967 ja LT, psykoanalyytikko Yrjö Alanen tuli klinikan professoriksi 1968. Erikoistuvat lääkärit ja myös muu henkilökunta oli kiinnostuneita psykoanalyysistä ja psykoterapiasta. Potilaiden, myös psykoottisten hoito oli psykoterapeuttisesti orientoitunutta.
LT Veikko Tähkä kutsuttiin apulaisprofessoriksi. Hän oli juuri julkaissut kirjan ”Psykoterapian perusteet” 1970. Tähkä oli saanut psykoanalyyttisen koulutuksen Tukholmassa ja hänestä tuli Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Hänen tulonsa Turkuun mahdollisti turkulaisille henkilökohtaiset koulutusanalyysit ja analyytikkojen määrä kasvoi huomattavasti Turussa hyvin nopeasti. Lääketieteellisessä tiedekunnassa Tähkä opetti lääketieteellistä psykologiaa. Psykiatrian kurssin aikana jatkui noin kymmenen vuoden ajan psykoterapeuttinen linja, josta tuli hyvin suosittu. Merkittävä on myös Turun Psykoterapiayhdistys, joka perustettiin 1967 psykodynaamisten psykoterapeuttien ja psykoanalyytikoiden yhteiseksi yhdistykseksi.
Koko maassa psykoanalyyttiseen koulutukseen hakeutuminen mahdollistui sitä mukaa, kun koulutusanalyytikoiden määrä kasvoi. Kuopio, Oulu ja Tampere ovat nykyisin huomattavia psykoanalyyttisia keskuksia. Suomalaiset analyytikot ovat julkaisseet runsaasti kirjoja, joiden ymmärtäminen ei edellytä erityistietoa psykoanalyysistä.
Psykiatriassa vallitsee kaksijakoisuus: biologinen ja psykoterapeuttinen eli kokemuksellinen polariteetti mielen ja ruumiin välillä. Biologisen psykiatrian päämäärä on oireiden poistaminen. Psykoterapeuttinen psykiatria pyrkii ymmärtämään potilaan kokemusmaailmaa, välittämään ymmärryksen hänelle ja siten vaikuttamaan mielen rakennetta korjaavasti ja auttamaan potilasta ymmärtämään itseään ja omaa elämäänsä. (Tähkä Suomen Lääkärilehti 17/ 1997)
Olen hyvin huolestunut Turun psykiatrian nykytilanteesta, joka on vieraantunut potilaiden kohtaamisesta kokonaisina ihmisinä. Kun potilas on vain lista anamneesitietoja ja oireita, katoavat välineet ja mahdollisuus ymmärtää hänen pahoinvointinsa sisäistä dynamiikkaa.
Psykiatrian henkilökunta tekee erittäin vaativaa ja tärkeää työtä, jossa riittävän koulutuksen ja työnohjauksen arvo on korvaamaton. Henkilökuntaa on liian vähän ja mahdollinen säästö tulee meille kaikille todella kalliiksi monella tavalla.
Aira Laine, PsL, koulutuspsykoanalyytikko, Psykiatrian klinikan psykologi ja lääketieteellisen psykologian assistentti 1967-75, myöhemmin pääasiallisesti yksityispraktikko ja kouluttaja
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Alio-kirjoituksena 18.9.2017