Suomen psykoanalyyttinen yhdistys, Efpp Suomen kansallinen verkosto ry, Helsingin seurakuntayhtymä, Turun seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus, Aseman lapset ry sekä Lasten ja nuorten keskus järjestivät 28.10.2023 keskustelutilaisuuden liittyen lasten ja nuorten lisääntyneiden mielenterveyden ongelmien yhteiskunnallemme aiheuttamaan haasteeseen.
Noin 20 prosentilla lapsista ja nuorista on mielenterveysongelmia. Erityistason hoitoa tarvitsee noin 10 prosenttia. Päivän puheenvuoroissa vastauksena lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin nousi esille sekä ennaltaehkäisy, varhainen hoitaminen että erikoissairaanhoito ja pitkät psykoterapiat. Toimintaan vaikuttavat keskeisesti ihmiskäsitys ja arvot.
On tärkeää, että lasten ja nuorten kanssa työskentelevät tuntevat lasten ja nuorten kehitykselliset, ikätasoaan vastaavat tarpeet ja että lapsia nuoria kuullaan niin ennaltaehkäisevän toiminnan, varhaisen puuttumisen kuin hoidonkin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Lapsi ja nuori tarvitsee kehityksessään ja hoidossaan elävää vuorovaikutusta aikuiseen.
ENNALTAEHKÄISY JA VARHAINEN HOITAMINEN
Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus vahvistaa opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön välistä yhteistyötä. Tavoitteena on esimerkiksi kulttuurin ja taiteen sekä liikunnan laajempi hyödyntäminen ennaltaehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Lapsiperheiden neuvolapalvelut
Äitiysneuvolatoiminta on tärkeää raskaana olevan naisen ja sikiön terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisessa sekä parisuhteen ja vanhemmuuden tukemisessa. Lastenneuvolan tehtävänä on edistää alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä terveyttä ja hyvinvointia sekä kaventaa perheiden välisiä terveyseroja.
Perheneuvoloista vanhemmat voivat saada apua lapsen tai nuoren kehitykseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, pulmallisissa perhetilanteissa ja perheen kriiseissä. Ne voivat tarjota tukea vanhemmuudessa ja perheiden vuorovaikutussuhteissa kasvavien lasten kehitysvaiheiden haasteiden mukaan.
Varhaiskasvatus
Varhaiskasvatuksen liian suuret ryhmäkoot ja liian pieni henkilöstön määrä aiheuttavat jatkuvaa stressiä sekä lapsille että aikuisille. Ryhmäkoot tulee rajata siten, että ne mahdollistavat lasten iänmukaisen hoivan ja huolenpidon tarpeiden huomioon ottamisen. On tärkeää huolehtia riittävistä työntekijäresursseista.
Koulu
Koulujen oppimisympäristöt
Avoimet meluisat tilat ovat stressaavia ja lapsen kehitystä, keskittymistä ja oppimista estäviä. Vääränlainen oppimisympäristö aiheuttaa ahdistusta, joka kanavoituu kiusaamisena, väkivaltana, lisääntyvänä aggressiivisena käyttäytymisenä, vetäytymisenä, itsetuhoisuutena sekä syrjäytymisenä. On oleellista, että koulujen oppimisympäristöt luodaan turvallisiksi ja riittävän häiriöttömiksi. Myös somerauha tulee taata oppitunneilla. Oikeanlainen oppimisympäristö mahdollistaa oikeuden ikätasoiseen elämän- ja ihmissuhdetaitojen oppimiseen ja ennaltaehkäisee lasten ja nuorten ahdistusta.
Tuoreen maanlaajuisen kyselyn mukaan arjen turvattomuus, perheiden taloudelliset vaikeudet, sodat, ilmaston muutos, eriarvoistuminen, nuorten kokema väkivalta ja epävarmuus tulevaisuudesta ahdistavat lapsia ja nuoria. Koulun oppimisympäristön ei tule lisätä lasten/nuorten ja koulussa työskentelevien kuormitusta.
Kouluterveydenhuolto ja opiskeluhuolto
On tärkeää turvata kouluterveydenhuollon ja opiskelijaterveydenhuollon lakisääteiset palvelut. Monia lasten, nuorten ja perheiden ongelmia voidaan arvioida ja hoitaa kouluterveydenhuollossa ja opiskelijaterveydenhuollossa. Tarvittaessa moniammatilliset työryhmät voivat arvioida, suunnitella ja toteuttaa varhaisen puuttumisen hoitoa.
Työntekijöiden riittävä koulutus ja mahdollisuus saada tukea työhönsä
Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen hoitaminen edellyttää sitä, että kaikkien työntekijöiden (neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa mukaan lukien kouluterveydenhuolto ja opiskelijahuolto) koulutusohjelmiin ja ammatilliseen täydennyskoulutukseen sisältyy riittävästi tietoa lapsen ja nuoren kehityksestä, kehityksellisiin tarpeisiin vastaamisesta ja mielenterveydestä sekä vanhemmuuden ja perheen vuorovaikutussuhteista. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus saada työnohjausta sekä tarvittaessa nopeaa konsultointiapua.
HOITO
Ihmiskäsitys ja arvot vaikuttavat hoitoon. Kapea lääketieteellinen ihmiskäsitys (Käypä hoito suositus, Palko) ei ole paras mahdollinen tässä yhteydessä vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa; pyrkimystä ymmärtää kokemuksia ja niiden merkityksiä, myös psykososiaalisten ympäristötekijöiden yhteyttä ja vaikutusta. Hoidon ja rinnalle tarvittavien muiden interventioiden suunnittelun tulee perustua huolelliseen arvioon ja näkemykseen niin, että hoidetaan ihmisiä, joilla on ongelmia, ei hoideta oireita ja häiriöitä tai toimita diagnoosi edellä. Palvelurakenteen monipuolisuus tulee turvata.
Perusterveydenhuolto
Perusterveydenhuollossa tulee huolehtia lapsen ja nuoren avun tarpeen arvioinnin ja hoidon laadusta ja sisällöstä. Hoitosuositusten perustuessa lomakkeilla arvioituihin diagnooseihin oleellinen osa lapsen ja nuoren kokonaisuudesta jää tavoittamatta, esimerkiksi lapsen näkökulmasta oireen mielekkyys suhteessa niihin vuorovaikutusongelmiin, joissa lapsi/nuori elää.
Erilaiset diagnostiset ym. kyselylomakkeet eivät saa korvata ammatillista ja elävää kohtaamista: vuorovaikutussuhteessa tapahtuvaa lapsen tai nuoren ja vanhempien/perheen kuulemista ja siihen eläytymistä. Parhaimmillaan arviointi mahdollistaa lapsen, nuoren, vanhempien ja perheen tarpeenmukaisen, oikea-aikaisen tuen tai hoidon.
Sekä arvioinnin että hoidon tulee antaa lapselle/nuorelle kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemista ja siten toivoa ymmärretyksi tulemisesta. Arviointi ja hoito edellyttävät asiantuntemusta lapsen ja nuoren kehityspsykologiasta, niiden eri vaiheista, vanhemmuuden ja perheen vuorovaikutussuhteista sekä perheen suhdedynamiikasta. Ne edellyttävät myös tietoa ja ymmärrystä kulttuurissamme ajankohtaisesti tapahtuvasta ja sen vaikutuksesta niin autettaviin kuin auttajiin.
Lapsiperheiden sirpaleiset palvelut tulisi saada toimimaan niin, ettei palvelun tarvitsijaa ”pompotella luukulta toiselle” ja että lapsen/nuoren ja hänen perheensä kokonaisvaltainen kohtaaminen toteutuu.
THL:n Kansallisen lapsistrategian toimenpide 13:n kehittämisehdotuksissa ratkaisuksi esitetään hyvinvointialueille perustettavia lasten (0–12 v) lievien mielenterveyden häiriöiden hoidosta vastaavia perusterveydenhuollon moniammatillisia työryhmiä ja nuorten (13–24 v) samantyyppisiä perusterveydenhuollon mielenterveys-, päihde- ja riippuvuushäiriöiden hoidosta vastaavia moniammatillisia työryhmiä. Lisäksi esitetään, että mahdollistetaan lakimuutoksin lievien mielenterveyden häiriöiden hoito myös kouluterveydenhuollossa ja varmistetaan siihen tarvittavat resurssit. Raportissa esitetään myös, että työryhmät jalkautuvat kouluille ja tekevät yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa lievien häiriöiden hoidossa ja että työryhmät saavat tukea rakenteisiin integroiduista erikoissairaanhoidon konsultaatioista. Tavoitteena se, että palvelutasolta toiseen siirtymään joutuvat kokisivat sen tarpeen- mukaisena, oikea-aikaisena ja joustavana.
Vanhemmille, perheille, lapsille ja nuorille tulee olla saatavilla riittävät matalan kynnyksen palvelut. Kolmannen sektorin lasten- ja nuorisotyön rahoitus tulee turvata ja työntekijöille mahdollistaa riittävä työnohjaus ja koulutus. Erilaisista hankkeista tulee siirtyä kohti vakiintunutta toimintaa.
Erikoissairaanhoito
Päivän puheenvuoroissa tuli esille, että tarvitaan varhaisen vaiheen lyhytinterventioita, mutta tarvitaan myös erikoissairaanhoitoa ja pitkiä hoitoja, pitkiä psykoterapioita. On vaarallista luulla, että pärjätään lyhyillä hoidoilla tai siirtämällä varat Kelan kuntoutuspsykoterapiasta lyhyille hoidoille. Sekä lapset että nuoret tarvitsevat ihmistä ja vuorovaikutusta. Lääkehoito ja digitaaliset hoidot eivät ole ensisijaisia, mutta ne voivat olla osana kokonaishoitoa yhdistyneenä psykososiaaliseen tukeen ja psykoterapiaan.
Erikoissairaanhoidossa hoidon tulee olla moniammatillista. Esimerkiksi Kuopion yliopis- tollisessa keskussairaalassa on toimiva nuorisopsykiatrinen hoitomalli, jossa työskentelee moniammatillinen työryhmä: lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti. Lastenpsykiatrinen arvio tapahtuu aina lapsen kehitykselliseen tasoon suhteutettuna ja perheen tilanne huomioiden. Pyritään ymmärtämään, mitä lapsi oireilullaan pyrkii viestimään. Monilla työntekijöistä on myös psykoterapeutin koulutus, jolloin psykoterapiaa voidaan toteuttaa erikoissairaanhoidossa. On runsaasti tutkimusnäyttöä sekä lyhyiden että pitkien psykoterapioiden vaikuttavuudesta; lapsen kehitys lähtee käyntiin, kun hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi yhdessä olon, puhumisen, leikin, piirtämisen avulla.
Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä tärkeämpää on hoitaa myös aikuista. On tärkeä tunnistaa ylisukupolviset ongelmat. Aikuisia ohjataan mahdollisuuksien mukaan myös omiin hoitoihin. Kehittämistarpeena nähdään perhepsykiatriset lähestymistavat.
Lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja aikuispsykiatrian ikärajat tulee arvioida joustaviksi siirtymävaiheessa. Tulee ottaa huomioon lapsen/nuoren tarpeenmukaiseksi arvioidun psykoterapiaprosessin jatkuvuuden turvaaminen.
Yhteistyötä lasten ja nuorisopsykiatrian kanssa tulisi kehittää erityisesti psykoterapian osalta. Hoidon perustuessa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja moniammatilliseen tiimiin potilastyötä tekevien jatkuva koulutus ja ammatillisen kehittyminen tulee turvata yhtä oleellisena kuin erilaiset somaattisessa hoidossa käytettävät laitteet.
Psykoterapia
On tärkeää turvata mahdollisuus niin lyhyeen, keskipitkään kuin pitkään psykoterapiaan silloin kun lapsi tai nuori sitä tarvitsee. Psykoterapiaa voidaan toteuttaa erikoissairaanhoidossa, rahoittaa palveluseteleillä ja Kelan kuntoutuspsykoterapiana yksilöllisesti ja ryhmissä sekä musiikkiterapiana ja kuvataidepsykoterapiana. Vanhemmat voivat saada paripsykoterapiaa ja perheet perhepsykoterapiaa. Myös alle 16-vuotiaat tulisi saada Kelan kuntoutuspsykoterapian piiriin.
Hallitus on sitoutunut psykoterapiapalvelujen saatavuuden parantamiseen säätämällä psykoterapiakoulutus kaksiportaiseksi, jolloin ensivaiheen koulutus on maksutonta. Tämä ei valitettavasti turvaa riittävästi psykoterapian saatavuutta; myös pitkien psykoterapeutti- koulutuksien tulisi saada valtion tukea.
On vaarana, että hoitosuositusten perustuessa lomakkeilla arvioituihin diagnooseihin myös palveluvalikoima kapeutuu. Monipuolisen palvelurakenteen ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Esimerkiksi on olemassa tutkimusnäyttöä psykodynaamisista lasten, nuorten, aikuisten, parien ja perheiden psykoterapioista.
Helsinki 7.12.2023
Koosteen laativat:
Kirsi Huttula
TtM, kouluttajapsykoterapeutti, Kuvataidepsykoterapeutti, Puheenjohtaja/ EFPP Suomen kansallinen verkosto ry
Pirjo Tuhkasaari
Esh, koulutuspsykoterapeutti,
pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja
Ilpo Lahti Dosentti, LKT, Psykoanalyytikko
Viitteet:
Tallenne keskustelutilaisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=yuV1FM8-aWA
Terveydenhuollon ja hyvinvoinninlaitoksen Kansallinen lapsistrategia: Kansallinen lapsistrategia – THL
Lapsen oikeudet: Lapsenoikeudet.fi