Psykoa­na­lyysia Suomessa 50 vuotta

Amerikan juuta­lai­sille kirjai­li­joille on ominaista, että romaanin henki­lö­hahmot katsovat itsensä sisään. Se todet­tiin, kun kirjai­lija Paul Austeria haas­ta­tel­tiin. Jokai­sesta voi löytyä hirviö ja jokainen voi alkaa uskoa valhei­siin, kun niitä tarpeeksi kauan hänelle tois­te­taan. Auster uskoi kuitenkin, että ihmi­sessä on riit­tä­västi hyvää olemassa. Kysyt­täessä tunteeko Auster Paul Austerin, vastauk­sena oli. ”En tunne häntä tarkal­leen, mutta haluaisin oppia tunte­maan lisää.”

Kukaan ihminen ei pysty väis­tä­mään sitä, etteikö hän jossakin vaiheessa tai useinkin joutuisi kohtaa­maan oman hirviönsä, kun elämä ei mennyt­kään kuin ajatus.

Psykoa­na­lyysi on tieteen­haara, joka tutkii ihmisen mieltä myös sen pimeimmän maaston osalta, mitä ei voi koskaan täysin hallita. Ahdistus pääsee yllät­tä­mään tai masennus tai oireet. Tiedos­ta­maton osasto itses­sämme kuva­taan valta­vaksi jäävuo­reksi meren syvyyk­sissä. Vain huippu näkyy pinnalla. Tiedos­ta­maton sisältää impuls­seja, mitkä eivät ole kestä­neet päivän­valoa; vihaa, katke­ruutta, itsek­kyyttä, pahan­tah­toi­suutta jne. Siellä voi piillä hirviö tai hetkit­täin ”pikku hitlerkin”.

Tiedos­ta­maton on poissa tietoi­suu­desta unoh­det­tuna ja unoh­dettu on sekin, että koskaan on unoh­dettu. Ihminen on kehit­tynyt impuls­se­jaan toteut­ta­vasta pikku lapsesta toisten kanssa toimeen­tu­le­vaksi aikui­seksi noudat­ta­maan yhteisiä peli­sään­töjä. Kun pimeintä puolta ei paljas­teta edes itselle saati sitten julki­suu­dessa, se ei ole päässyt kehi­tyk­seen mukaan. Se on taka­pa­juinen lähes silmä-silmästä haas­taja. Käsit­tä­mät­tömät oireet kertovat torjunnan takana olevasta kiel­le­tystä maas­tosta. Posi­tii­vista siinä on, että sitä kautta on mahdol­lista lähteä asiaa käsit­te­le­mään.

Psykoa­na­lyysin perus­taja runsaan sadan vuoden takaa on Euroopan juuta­lainen Sigmund Freud. Teoria on sittemmin kehit­tynyt monella tapaa, mutta silloin oival­letut perus­to­tuudet pitävät edel­leen pintansa. Psykoa­na­lyysin sisällä on nykyään monen­laisia suun­tauksia. Erityi­sesti voisi mainita Donald Winnicottin tapaa arvos­tavan ajat­telun, mikä on saanut jalan­sijaa yhä enene­vässä määrin ja erityi­sesti täällä pohjoi­sessa. Sen mahdol­li­suuden Tor-Björn ja Vilja Hägglund toivat Oulun korkeu­delle. Winnicottin teorian ydin on kahden­kes­kei­syy­dessä. Ihminen nähdään aina suhteessa toiseen sekä lähiym­pä­ris­töönsä.

Psykoa­na­lyysi on myös hoito­me­ne­telmä, mikä pyrkii ymmär­tä­mään ihmistä ja hänen sisäistä maail­maansa koko­nai­suu­tena suhteessa siihen, miten se vaikuttaa nyky­päi­vässä. Kun psykoa­na­lyysin turval­li­sissa puit­teissa on mahdol­lista antaa mielensä liikkua vapaasti, niin kauas torjutut ja unoh­detut impulssit saavat tilai­suuden nousta esiin. Tutkit­tava pukee sanoiksi sen, mitä milläkin hetkellä mieles­sään liikkuu, olipa se sitten hyvää tai pahaa, hyvin henki­lö­koh­taista tai kaukaa haettua, hävet­tävää, lapsel­lista, mität­tö­mältä tuntuvaa. Jokainen mieleen juolah­tanut ajatus on merkit­tävää.

Psykoa­na­lyy­tikko osal­listuu eläy­tyen sekä kertoo oman näke­myk­sensä ymmär­ret­tyään riit­tä­västi. Ihmisen mielen suhteen ei ole yhtä totuutta. Asiakas itse hyväksyy tai hylkää tulkinnan. Siitä jatke­taan vapaasti tulkinnan herät­tä­miin tuntei­siin ja ajatuk­siin. Tiiviissä kahden­kes­ki­sessä vuoro­vai­ku­tuk­sessa syntyy tunne­suhde, mikä sisältää myös asiak­kaan menneitten suhteiden tois­tu­mista. Se sekä käsit­tä­mät­tömät oireet kärsi­myk­si­neen tulevat hoidon piiriin. Kun ne kohda­taan yhdessä, niin vääri­nym­mär­rykset saavat etäi­syyttä ja voivat oieta.

Psykoa­na­lyy­tikon oma pitkä­kes­toinen analyysi, koulutus ja työnoh­jaukset ovat edel­ly­tyk­senä sille, että hän on halli­tusti tietoinen omasta pimeästä puoles­taan eikä pyri ratko­maan omia ongel­miaan hoito­suh­tees­saan. Näin mani­pu­loinnin ja vaikut­ta­misen uhat ovat vähäi­semmät. Ollaan samassa veneessä. Jokai­sessa hoidossa kaiken keskuk­sena on asiakas itse ja se, että hän ymmär­täisi itseään sekä vahvis­tuisi tasa­pai­noi­le­maan sekä hyvien että pimeiden voimiensa hallin­nassa. Kun vaikeat asiat on koettu analyy­sissa yhtei­sesti, tiedos­tettu ja ymmär­retty, niin menneen taakasta voi vapautua. Voimia vapautuu uusille rajoi­tuk­sista vapaille mahdol­li­suuk­sille.

Viisi­kym­mentä vuotta sitten Suomeen palasi ulko­mailla valmis­tu­neita psykoa­na­lyy­ti­koita. Kun heistä viisi oli koulu­tusa­na­lyy­tikkoa, Suomen psykoa­na­lyyt­tinen yhdistys (SPY) perus­tet­tiin syys­kuussa 1967 Helsin­gissä Kansain­vä­lisen psykoa­na­lyy­tik­ko­yh­dis­tyksen (IPA) alai­sena. Täyden jäse­nyyden se saavutti 1969. Psykoa­na­lyysi jatkaa leviä­mis­tään ympäri Suomen. Yhdis­tyk­sessä on tällä hetkellä 218 jäsentä.

Raija Pohjamo, psykoa­na­lyy­tikko KM
raija.pohjamo@ecoriver.fi

Teksti on julkaistu Kale­vassa 29.10.2017