Psykoa­na­lyysi Suomessa 50 vuoden ajan

Psykoa­na­lyysi on ensim­mäinen mielen­ter­veyden hoitoon kehi­tetty keskus­te­lu­hoito, sen kehitti lääkäri Sigmund Freud (1856 – 1939) Wienissä. Hän ymmärsi tiedos­ta­mat­toman merkit­tävän osuuden ihmis­mie­lessä ja vaikeuden tunnistaa ja myöntää sitä.

Hän julkaisi lukuisia kirjoja, jotka herät­tivät kiin­nos­tusta. Merkit­täviä koulu­tus­kes­kuksia 1920-luvulla olivat Wien, Berliini ja Moskova. Vallan­ku­mouksen jälkeen psykoa­na­lyysi tuli kiel­le­tyksi Itä-Euroo­passa, samoin analyyt­tisten kirjojen julkai­se­minen. Kun Berliinin muuri kaatui 1989 ja 1991 Neuvos­to­liitto hajosi tilanne muuttui. Tällä hetkellä Itä-Euroopan maissa on jälleen psykoa­na­lyyt­tistä koulu­tusta , koulu­tus­ryhmiä ja yhdis­tyksiä.

Tampe­re­lainen lääkäri Yrjö Kulo­vesi (1887–1943) matkusti Wieniin 1924 omaa analyysiä ja koulu­tusta varten, hänestä tuli Suomen ensim­mäinen psykoa­na­lyy­tikko. Hän oli sosi­aa­li­sesti hyvin aktii­vinen, kirjoitti paljon lehtiin ja julkaisi vuonna 1933 Psykoa­na­lyysi-nimisen kirjan. Se oli Otavan mukaan ”ensim­mäinen suomen­kie­linen teos koko maailmaa kiin­nos­ta­vasta tieteen­haa­rasta”. Vali­tet­ta­vasti Kulo­vesi kuoli 55 vuoti­aana ennät­tä­mättä saada analyyt­tistä jälki­kasvua.

Suomesta lähti 12 henkilöä, lääkä­reitä ja psyko­lo­geja analyyt­ti­seen koulu­tuk­seen Ruot­siin ja Sveit­siin 1950-luvun alussa. Valmis­tut­tuaan kaikki pala­sivat Helsin­kiin ja Suomen Psyko­na­lyyt­tinen Yhdistys perus­tet­tiin 1967. Koulutus alkoi Helsin­gissä 1965, jolloin oli riit­tä­västi koulu­tusa­na­lyy­tikon päte­vyyden saaneita analyy­ti­koita. Ensim­mäi­sessä ryhmässä koulu­tet­tavia oli kuusi, heistä kolme myöhemmin psykiat­rian profes­soria.

Turun Psykiat­rian klinikka perus­tet­tiin 1967 ja LT, psykoa­na­lyy­tikko Yrjö Alanen tuli klinikan profes­so­riksi 1968. Erikois­tuvat lääkärit ja myös muu henki­lö­kunta oli kiin­nos­tu­neita psykoa­na­lyy­sistä ja psyko­te­ra­piasta. Poti­laiden, myös psykoot­tisten hoito oli psyko­te­ra­peut­ti­sesti orien­toi­tu­nutta.

LT Veikko Tähkä kutsut­tiin apulais­pro­fes­so­riksi. Hän oli juuri julkaissut kirjan ”Psyko­te­ra­pian perus­teet” 1970. Tähkä oli saanut psykoa­na­lyyt­tisen koulu­tuksen Tukhol­massa ja hänestä tuli Suomen Psykoa­na­lyyt­tisen Yhdis­tyksen ensim­mäinen puheen­joh­taja.

Hänen tulonsa Turkuun mahdol­listi turku­lai­sille henki­lö­koh­taiset koulu­tusa­na­lyysit ja analyy­tik­kojen määrä kasvoi huomat­ta­vasti Turussa hyvin nopeasti. Lääke­tie­teel­li­sessä tiede­kun­nassa Tähkä opetti lääke­tie­teel­listä psyko­lo­giaa. Psykiat­rian kurssin aikana jatkui noin kymmenen vuoden ajan psyko­te­ra­peut­tinen linja, josta tuli hyvin suosittu. Merkit­tävä on myös Turun Psyko­te­ra­piayh­distys, joka perus­tet­tiin 1967 psyko­dy­naa­misten psyko­te­ra­peut­tien ja psykoa­na­lyy­ti­koiden yhtei­seksi yhdis­tyk­seksi.

Koko maassa psykoa­na­lyyt­ti­seen koulu­tuk­seen hakeu­tu­minen mahdol­listui sitä mukaa, kun koulu­tusa­na­lyy­ti­koiden määrä kasvoi. Kuopio, Oulu ja Tampere ovat nykyisin huomat­tavia psykoa­na­lyyt­tisia keskuksia. Suoma­laiset analyy­tikot ovat julkais­seet runsaasti kirjoja, joiden ymmär­tä­minen ei edel­lytä erityis­tietoa psykoa­na­lyy­sistä.

Psykiat­riassa vallitsee kaksi­ja­koi­suus: biolo­ginen ja psyko­te­ra­peut­tinen eli koke­muk­sel­linen pola­ri­teetti mielen ja ruumiin välillä. Biolo­gisen psykiat­rian päämäärä on oireiden pois­ta­minen. Psyko­te­ra­peut­tinen psykiatria pyrkii ymmär­tä­mään poti­laan koke­mus­maa­ilmaa, välit­tä­mään ymmär­ryksen hänelle ja siten vaikut­ta­maan mielen raken­netta korjaa­vasti ja autta­maan poti­lasta ymmär­tä­mään itseään ja omaa elämäänsä. (Tähkä Suomen Lääkä­ri­lehti 17/ 1997)

Olen hyvin huoles­tunut Turun psykiat­rian nyky­ti­lan­teesta, joka on vieraan­tunut poti­laiden kohtaa­mi­sesta koko­nai­sina ihmi­sinä. Kun potilas on vain lista anam­nee­si­tie­toja ja oireita, katoavat väli­neet ja mahdol­li­suus ymmärtää hänen pahoin­voin­tinsa sisäistä dyna­miikkaa.

Psykiat­rian henki­lö­kunta tekee erit­täin vaativaa ja tärkeää työtä, jossa riit­tävän koulu­tuksen ja työnoh­jauksen arvo on korvaa­maton. Henki­lö­kuntaa on liian vähän ja mahdol­linen säästö tulee meille kaikille todella kalliiksi monella tavalla.

Aira Laine, PsL, koulu­tusp­sy­koa­na­lyy­tikko, Psykiat­rian klinikan psyko­logi ja lääke­tie­teel­lisen psyko­lo­gian assis­tentti 1967–75, myöhemmin pääasial­li­sesti yksi­tyisprak­tikko ja koulut­taja

Kirjoitus on julkaistu Turun Sano­mien Alio-kirjoi­tuk­sena 18.9.2017