mitä psykoa­na­lyysi on

Psykoa­na­lyysi on alun perin Sigmund Freudin luoma teoria ihmisen mielen raken­tu­mi­sesta, toimin­nasta ja erilai­sista häiriöistä, sekä tähän perus­tuva tutki­mus­tapa ja hoito­me­ne­telmä. Freud oivalsi miten tärkeää on luoda puit­teet, joissa henkilö voi puhua kaikista mieles­sään liik­ku­vista tunteista ja ajatuk­sista toisen kuun­nel­lessa. Tähän psykoa­na­lyysi yhä edel­leen perustuu. Pyri­tään luomaan tilanne, jossa henkilö voi mahdol­li­simman vapaasti kertoa mieltää koske­vista havain­nois­taan, myös psykoa­na­lyy­tikkoa koske­vista ajatuk­sis­taan ja tunteis­taan. Analyy­tikon tehtävä on kuun­nella vapaasti, ennak­ko­luu­lot­to­masti ja huolel­li­sesti kaikkea mitä toinen tuo esiin sanal­li­sesti ja ei-sanal­li­sesti. Sen perus­tella, mitä ajatuksia ja tunteita tämä analyy­ti­kossa herättää, hän esittää huomioita ja tulkin­toja, joiden tarkoitus on edistää henkilön valmiuksia tiedostaa mielensä liik­keitä ja ottaa niistä vastuuta. Tarkoitus siis on, että henkilön ”sisäinen maailma” voisi tulla mahdol­li­simman katta­vasti esiin. Sikäli kuin tämä onnistuu, myös tunne-elämän torjutut risti­riidat ja henki­lö­koh­taisen kehi­tyksen ongelmat voivat tulla näky­viin ja käsit­telyn piiriin.

Freud näki ihmisen ensi­si­jai­sesti halua­vana, tyydy­tys­ko­ke­muksia ja mieli­hyvää tavoit­te­le­vana olen­tona, joka joutuu sopeu­tu­maan todel­li­suuden vaati­muk­siin. Sopeu­tues­saan elämän reali­teet­teihin ihminen Freudin mukaan joutuu varhai­sesta lapsuu­desta alkaen torju­maan ja muuten sulke­maan tietoi­suu­tensa ulko­puo­lelle toivei­taan, petty­myk­siään, koke­muk­siaan, ajatuk­siaan, fant­asioi­taan. Näistä hänen mieleensä muodostuu tiedos­ta­maton alue, joka on läsnä ja vaikuttaa hänen tavois­saan, havaita, mieltää, tuntea, kokea, ajatella asioita ja erityi­sesti toisia ihmisiä sekä itseään. Psykoa­na­lyy­sissä tätä mielen tiedos­ta­ma­tonta aluetta tutki­taan tietoi­suuden piirissä olevien ilmiöiden kautta. Tarkoitus on laajentaa tietoi­suutta ja itse­tie­toi­suutta, purkaa ja lieventää torjun­toja, kaik­kiaan edistää mielen vapaampaa liik­ku­mista. Tämä mahdol­listaa psyyk­kisen muutoksen ja edesauttaa juut­tu­neen kehi­tyksen uudel­leen käyn­nis­ty­mistä.

Psykoa­na­lyy­siin tai psykoa­na­lyy­tikon konsul­taa­tioon voi hakeutua eri syistä. Ongelmat voivat olla mutta niiden ei vält­tä­mättä tarvitse olla vakavia. Psykoa­na­lyysi voi olla sopiva hoito­muoto jos henkilö on ahdis­tunut, masen­tunut, tai jos hänellä on itse­tun­toon liit­tyviä vaikeuksia. Psykoa­na­lyy­siin hakeu­du­taan tilan­teissa joissa henkilö kärsii siitä että toistaa jotakin ongel­mal­li­seksi koke­maansa suhtau­tu­mis­tapaa esimer­kiksi työs­sään tai rakkaus-elämäs­sään. Tyydyt­tävän elämän esteenä olevat persoo­nal­li­suuden tai luon­teen piir­teet voivat olla syy psykoa­na­lyy­siin hakeu­tu­mi­selle. Myös muissa tilan­teissa psykoa­na­lyysi voi olla sopiva hoito­muoto; asiaa pitää aina yksi­löl­li­sesti arvioida. Nuoret ja lapset voivat aikuisten ohella hyötyä psykoa­na­lyy­sista. Heidän kohdal­laan mene­telmää sovel­le­taan kuhunkin kehi­ty­sas­tee­seen sopi­valla tavalla.

Psykoa­na­lyysi on pitkä­kes­toinen ja tiivis hoito­muoto. Hoidon pituutta ei voi ennak­koon tietää, mutta yleensä on hyvä varautua joitakin vuosia kestä­vään proses­siin. Analyy­sissa käydään useim­miten neljä kertaa viikossa. Se vaatii siis huomat­tavaa ajal­lista ja talou­del­lista panos­tusta. Psykoa­na­lyy­sissa pyri­tään yleensä kestä­vään muutok­seen. Käytännön koke­mukset ja tutki­mukset osoit­tavat, että siihen myös usein pääs­tään. Analyysin tiiviys ja pitkä­kes­toi­suus selit­tävät sitä miksi sen vaikutus on tera­pioista kaik­kein pysy­vintä ja syvim­mälle persoo­nal­li­siin raken­tei­siin ulot­tuvaa.

Psykoa­na­lyyt­tista teoriaa ja hoito­me­ne­telmää on kehi­tetty tois­ta­sataa vuotta, ja sillä on ollut keskeinen merkitys myös länsi­mai­sessa kult­tuu­rie­lä­mässä. Kult­tuurin ja taiteiden tutki­muk­sessa psykoa­na­lyyt­tiset ajatus­mallit ovat laajasti käytössä. Psykoa­na­lyysi elää ja kehittyy nykyään tiiviissä vuoro­vai­ku­tuk­sessa monien tutki­musa­lojen kuten kehi­tysp­sy­ko­lo­gian, mielen­fi­lo­so­fian sekä neuro­tie­teiden kanssa. Psykoa­na­lyyt­tisen teorian ja hoito­me­ne­telmän pohjalta kehi­tet­tyjä psykoa­na­lyyt­tisia tera­pioita tarjoavat sekä psykoa­na­lyy­tikot että tähän erityisen koulu­tuksen saaneet tera­peutit. Psykoa­na­lyyt­ti­sessa tera­piassa käyn­ti­ti­heys on useim­miten psykoa­na­lyysia alhai­sempi, kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja hoito saattaa olla lyhyem­pi­kes­toi­sempi. Näin ollen tera­pioissa ei taval­li­sesti edetä yhtä syvälle mielen piilo­ta­jui­siin kerros­tu­miin ja persoo­nal­li­suuden raken­tei­siin kuin psykoa­na­lyy­sissä.